1 Herra, sinuun minä turvaan. Älä milloinkaan hylkää minua.

2 Sinä olet vanhurskas, pelasta minut, vapahda minut! Kuule minun pyyntöni ja auta minua.

3 Ole minulle kallio, jonka suojaan saan paeta. Sinä, joka tahdot pelastaa minut, sinä olet minun kallioni ja vuorilinnani.

4 Jumala, pelasta minut pahojen käsistä, riistäjien ja sortajien vallasta.

5 Sinä olet minun toivoni, Herra, Herra, minun turvani nuoruudesta asti.

6 Syntymästäni saakka olet ollut tukeni, siitä saakka kun kohdusta minut päästit. Sinulle minä aina laulan ylistystä.

7 Monelle olen ollut ihmetyksen aihe, mutta sinä olet luja turvani.

8 Siksi minun suuni tulvii kiitosta ja alati ylistää ihanuuttasi.

9 Älä hylkää minua nyt vanhuuden päivinä, älä jätä, kun voimani uupuvat.

10 Minun viholliseni väijyvät minua ja pitävät keskenään neuvoa sanoen:

11 Jumala ei ole enää hänen kanssaan, käykää häneen kiinni, ei häntä kukaan auta.

12 Jumala, älä ole kaukana! Jumala, riennä minua auttamaan.

13 Joutukoot häpeään ja häviöön minun vainoojani, kohdatkoon iva ja pilkka minun ahdistajiani!

14 Minä en luovu toivostani enkä lakkaa sinua ylistämästä.

15 Minä julistan uskollista hyvyyttäsi ja alati sinun apusi runsautta, jonka mittaa ja määrää en tiedä.

16 Herra, minun Jumalani, minä kerron sinun voimateoistasi ja julistan vanhurskauttasi, sinun, ainoan.

17 Jumala, sinä olit opastajani jo kun olin nuori, ja tähän päivään asti olen saanut kertoa ihmeistäsi.

18 Kun nyt olen vanha ja harmaapäinen, älä hylkää minua, Jumala. Minä julistan tuleville polville kätesi mahtia ja tekojesi suuruutta.

19 Sillä korkeuksiin ulottuu vanhurskautesi ja suuret ovat tekosi. Jumala, kuka on sinun vertaisesi?

20 Sinä olet antanut vaikeita vuosia ja monia ahdistuksen aikoja, mutta yhä uudelleen sinä virvoitat minut, syvyyksistä sinä minut nostat.

21 Kohota minut takaisin kunniaan ja lohduta minua jälleen,

22 niin lyyrani sävelin saan ylistää sinun totuuttasi, Jumala, ja harppuni kielillä kiittää sinua, Israelin Pyhä!

23 Minun huuleni avautuvat ilohuutoon. Minä laulan sinulle kiitosta, koska sinä lunastit minut.

24 Lakkaamatta minun kieleni kertoo vanhurskaudestasi. Minun ahdistajieni osaksi tuli häväistys ja pilkka.

1 In thee, Jehovah, do I trust: let me never be ashamed.

2 Deliver me in thy righteousness, and rescue me; incline thine ear unto me, and save me.

3 Be to me a rock of habitation, whereunto I may continually resort: thou hast given commandment to save me; for thou art my rock and my fortress.

4 My God, rescue me out of the hand of the wicked, out of the hand of the unrighteous and cruel man.

5 For thou art my hope, O Lord Jehovah, my confidence from my youth.

6 On thee have I been stayed from the womb; from the bowels of my mother thou didst draw me forth: my praise shall be continually of thee.

7 I have been as a wonder unto many; but thou art my strong refuge.

8 My mouth shall be filled with thy praise, with thy glory, all the day.

9 Cast me not off in the time of old age; forsake me not when my strength faileth.

10 For mine enemies speak against me, and they that watch for my soul consult together,

11 Saying, God hath forsaken him; pursue and seize him, for there is none to deliver.

12 O God, be not far from me; my God, hasten to my help.

13 Let them be ashamed, let them be consumed, that are adversaries to my soul; let them be covered with reproach and dishonour that seek my hurt.

14 But as for me, I will hope continually, and will praise thee yet more and more.

15 My mouth shall declare thy righteousness, {and} thy salvation all the day: for I know not the numbers {thereof}.

16 I will go in the might of the Lord Jehovah; I will recall thy righteousness, thine alone.

17 O God, thou hast taught me from my youth, and hitherto have I proclaimed thy marvellous works:

18 Now also, when I am old and greyheaded, O God, forsake me not, until I have proclaimed thine arm unto {this} generation, thy might to every one that is to come.

19 And thy righteousness, O God, reacheth on high, thou who hast done great things: O God, who is like unto thee?

20 Thou, who hast shewn us many and sore troubles, wilt revive us again, and wilt bring us up again from the depths of the earth;

21 Thou wilt increase my greatness, and comfort me on every side.

22 I will also praise thee with the psaltery, even thy truth, my God; unto thee will I sing psalms with the harp, thou holy One of Israel.

23 My lips shall exult when I sing psalms unto thee; and my soul, which thou hast redeemed.

24 My tongue also shall talk of thy righteousness all the day; for they shall be ashamed, for they shall be brought to confusion, that seek my hurt.