Psalmen 104

1 Lobe den HERRN, meine Seele! HERR, mein Gott, du bist sehr groß; mit Pracht und Majestät bist du angetan, 2 du, der in Licht sich hüllt wie in ein Gewand, der den Himmel ausspannt wie ein Zelt, 3 der sich seinen Söller zimmert aus Wasser, Wolken zu seinem Wagen macht und auf den Fittichen des Windes einherfährt, 4 der Winde zu seinen Boten macht, Feuerflammen zu seinen Dienern. 5 Er hat die Erde auf ihre Grundfesten gestützt, daß sie nimmermehr wanken wird. 6 Mit der Flut decktest du sie wie mit einem Kleid; die Wasser standen über den Bergen; 7 aber vor deinem Schelten flohen sie, von deiner Donnerstimme wurden sie verscheucht. 8 Berge stiegen empor, Täler senkten sich zu dem Ort, welchen du ihnen gesetzt hast. 9 Du hast den Wassern eine Grenze gesetzt, die sie nicht überschreiten sollen; sie dürfen die Erde nicht wiederum bedecken. 10 Du lässest Quellen entspringen in den Tälern; sie fließen zwischen den Bergen hin; 11 sie tränken alle Tiere des Feldes; die Wildesel löschen ihren Durst. 12 Über ihnen wohnen die Vögel des Himmels; die lassen aus dem Dickicht ihre Stimme erschallen. 13 Du tränkst die Berge von deinem Söller herab; von der Frucht deiner Werke wird die Erde satt. 14 Du lässest Gras wachsen für das Vieh und Pflanzen, die der Mensch bearbeiten soll, um Nahrung aus der Erde zu ziehen; 15 und damit der Wein des Menschen Herz erfreue und seine Gestalt schön werde vom Öl und das Brot das Herz des Menschen stärke. 16 Die Bäume des HERRN trinken sich satt, die Zedern Libanons, die er gepflanzt hat, 17 woselbst die Vögel nisten und der Storch, der die Zypressen bewohnt. 18 Die hohen Berge sind für die Steinböcke, die Felsenklüfte sind der Klippdachsen Zuflucht. 19 Er hat den Mond für bestimmte Zeiten gemacht; die Sonne weiß ihren Untergang. 20 Schaffst du Finsternis, und wird es Nacht, so regen sich alle Tiere des Waldes. 21 Die jungen Löwen brüllen nach Raub und verlangen ihre Nahrung von Gott. 22 Geht die Sonne auf, so ziehen sie sich zurück und legen sich in ihre Höhlen; 23 der Mensch aber geht aus an sein Tagewerk, an seine Arbeit bis zum Abend. 24 HERR, wie sind deiner Werke so viel! Du hast sie alle weislich geordnet, und die Erde ist voll deiner Geschöpfe. 25 Da ist das Meer, so groß und weit ausgedehnt; darin wimmelt es ohne Zahl, kleine Tiere samt großen; 26 da fahren die Schiffe; der Leviatan, den du gemacht hast, um darin zu spielen. 27 Sie alle warten auf dich, daß du ihnen ihre Speise gebest zu seiner Zeit; 28 wenn du ihnen gibst, so sammeln sie; wenn du deine Hand auftust, so werden sie mit Gut gesättigt; 29 verbirgst du dein Antlitz, so erschrecken sie; nimmst du ihren Odem weg, so vergehen sie und werden wieder zu Staub; 30 sendest du deinen Odem aus, so werden sie erschaffen, und du erneuerst die Gestalt der Erde. 31 Die Herrlichkeit des HERRN währe ewig! Möge der HERR Freude erleben an seinen Werken! 32 Blickt er die Erde an, so zittert sie; rührt er die Berge an, so rauchen sie. 33 Ich will dem HERRN singen mein Leben lang, meinen Gott lobpreisen, solange ich noch bin. 34 Möge mein Gedicht ihm wohlgefallen! Ich freue mich am HERRN. 35 Möchten die Sünder von der Erde vertilgt werden und die Gottlosen nicht mehr sein! Lobe den HERRN, meine Seele! Hallelujah!

Maailman luojan ja ylläpitäjän ylistys.

1 Kiitä Herraa, minun sieluni,

Herra, minun Jumalani, sinä olet ylen suuri;

valkeus ja kirkkaus on sinun pukusi.

2 *1. Moos. 1:1; Jes. 40:22Sinä verhoudut valoon niinkuin viittaan,

sinä levität taivaat niinkuin teltan;

3 *Ps. 18:11; Aam. 9:6sinä rakennat salisi vetten päälle,

teet pilvet vaunuiksesi

ja kuljet tuulen siivillä.

4 *Ps. 148:8; Hebr. 1:7Sinä teet tuulet sanasi saattajiksi,

palvelijoiksesi tulen liekit.

5 *Job 38:4; Ps. 24:2; Ps. 89:12; Ps. 102:26Sinä asetit maan perustuksillensa,

niin että se pysyy horjumatta iankaikkisesti.

6 Sinä peitit sen syvyyden vesillä kuin vaatteella:

vuoria ylempänä seisoivat vedet.

7 Mutta ne pakenivat sinun nuhteluasi,

sinun jylinääsi ne juoksivat pakoon;

8 vuoret kohosivat ja laaksot laskeutuivat

paikkoihin, jotka sinä olit niille valmistanut.

9 *Job 38:10; Sananl. 8:29; Jer. 5:22Sinä panit rajan, jonka yli vedet eivät käy

eivätkä palaja peittämään maata.

10 *Ps. 74:15Sinä kuohutit laaksoista lähteet,

jotka vuorten välillä vuotavat.

11 Ne antavat juoman kaikille metsän eläimille,

villiaasit niistä janonsa sammuttavat.

12 Niiden partailla asuvat taivaan linnut

ja visertävät lehvien välissä.

13 Saleistasi sinä kastelet vuoret,

sinun töittesi hedelmistä maa saa ravintonsa.

14 *1. Moos. 1:11; Ps. 147:8Sinä kasvatat ruohon karjalle

ja kasvit ihmisen tarpeeksi.

Niin sinä tuotat maasta leivän

15 *Tuom. 9:13ja viinin, joka ilahuttaa ihmisen sydämen;

niin sinä saatat kasvot öljystä kiiltäviksi,

ja leipä vahvistaa ihmisen sydäntä.

16 Ravintonsa saavat myös Herran puut,

Libanonin setrit, jotka hän on istuttanut.

17 Niissä lintuset pesivät,

ja haikaroilla on majansa kypresseissä.

18 Korkeat vuoret ovat kauristen hallussa,

kallionkolot ovat tamaanien suoja.

19 *1. Moos. 1:14Kuun sinä olet tehnyt näyttämään aikoja;

aurinko tietää laskunsa.

20 Sinä teet pimeän, niin tulee yö;

silloin lähtevät liikkeelle kaikki metsän eläimet.

21 *Job 39:1Nuoret jalopeurat kiljuvat saalista

ja pyytävät Jumalalta elatustansa.

22 Aurinko nousee, ne vetäytyvät pois

ja laskeutuvat luoliinsa maata.

23 Silloin ihminen menee töihinsä

ja askaroitsee iltaan asti.

24 Kuinka moninaiset ovat sinun tekosi, Herra!

Sinä olet ne kaikki viisaasti tehnyt,

maa on täynnä sinun luotujasi.

25 Merikin, suuri ja aava —

siinä vilisee lukemattomat laumat

pieniä ja suuria eläviä.

26 *Job 40:10,20Siellä kulkevat laivat,

siellä Leviatan, jonka sinä olet luonut siinä leikitsemään.

27 *Ps. 145:15Ne kaikki odottavat sinua,

että antaisit heille ruuan ajallansa.

28 *Matt. 6:26Sinä annat niille, ja ne kokoavat,

sinä avaat kätesi, ja ne ravitaan hyvyydellä.

29 *1. Moos. 3:19; Job 34:14; Ps. 90:3Sinä peität kasvosi, ja ne peljästyvät,

sinä otat pois niiden hengen, ne kuolevat

ja palajavat tomuun jälleen.

30 *Job 33:4Sinä lähetät henkesi, ja ne luodaan;

ja sinä uudistat maan muodon.

31 Pysyköön Herran kunnia iankaikkisesti.

Saakoon Herra teoistansa iloita,

32 *Ps. 144:5hän, joka katsahtaa maahan, ja se vapisee,

joka koskettaa vuoria, ja ne suitsuavat.

33 *Ps. 34:2; Ps. 146:2Kaiken ikäni minä ylistän Herraa,

minä veisaan Jumalani kiitosta, niin kauan kuin elän.

34 *Ps. 19:15Olkoot minun tutkisteluni hänelle otolliset;

minä iloitsen Herrassa.

35 Hävitkööt syntiset maasta,

älköön jumalattomia enää olko.

Kiitä Herraa, minun sieluni. Halleluja!