Psalmen 50

1 Ein Psalm Asaphs: Der HERR, der starke Gott, hat geredet und ruft der Welt zu vom Aufgang der Sonne bis zu ihrem Niedergang. 2 Aus Zion, der Schönheit Vollendung, bricht Gottes Glanz hervor. 3 Unser Gott kommt und schweigt nicht; verzehrendes Feuer ist vor ihm, und es stürmt gewaltig um ihn her. 4 Er ruft den Himmel droben und die Erde zum Gericht seines Volkes herbei. 5 Versammelt mir meine Frommen, die einen Bund mit mir gemacht haben über dem Opfer. 6 Da verkündigten die Himmel seine Gerechtigkeit, daß Gott selbst Richter ist. (Pause.) 7 Höre, mein Volk, so will ich reden; Israel, ich lege gegen dich Zeugnis ab: Ich, Gott, bin dein Gott. 8 Deiner Opfer halben will ich dich nicht strafen, sind doch deine Brandopfer stets vor mir. 9 Ich will keinen Farren aus deinem Hause nehmen, noch Böcke aus deinen Ställen! 10 Denn mein sind alle Tiere des Waldes, das Vieh auf den Bergen zu Tausenden. 11 Ich kenne alle Vögel auf den Bergen, und was sich auf dem Felde regt, ist mir bekannt. 12 Wenn mich hungerte, so würde ich es dir nicht sagen; denn mein ist der Erdkreis und was ihn erfüllt. 13 Soll ich Ochsenfleisch essen oder Bocksblut trinken? 14 Opfere Gott Dank und bezahle dem Höchsten deine Gelübde; 15 und rufe mich an am Tage der Not, so will ich dich erretten, und du sollst mich ehren! 16 Aber zum Gottlosen spricht Gott: Was zählst du meine Satzungen her und nimmst meinen Bund in deinen Mund, 17 so du doch Zucht hassest und wirfst meine Worte hinter dich? 18 Wenn du einen Dieb siehst, so befreundest du dich mit ihm und hast Gemeinschaft mit Ehebrechern; 19 deinen Mund lässest du Böses reden, und deine Zunge flicht Betrug; 20 du sitzest und redest wider deinen Bruder, deiner Mutter Sohn verleumdest du! 21 Das hast du getan, und ich habe geschwiegen; da meintest du, ich sei gleich wie du; aber ich will dich strafen und es dir vor Augen stellen! 22 Merket doch das, die ihr Gottes vergesset, daß ich nicht hinwegraffe und kein Erretter da sei! 23 Wer Dank opfert, der ehrt mich, und wer den Weg bahnt, dem zeige ich Gottes Heil!

Kuuliaisuus, ei uhri, on oikea jumalanpalvelus.

1 Aasafin virsi.

Jumala, Herra Jumala, puhuu

ja kutsuu maan auringon noususta hamaan sen laskuun.

2 *Ps. 48:3Siionista, jonka kauneus on täydellinen,

Jumala ilmestyy kirkkaudessa.

3 *Ps. 97:3Meidän Jumalamme tulee eikä vaikene,

hänen edellänsä käy kuluttava tuli

ja hänen ympärillänsä väkevä myrsky.

4 *5. Moos. 31:28Hän kutsuu taivaat ylhäältä ja maan,

tuomitakseen kansansa:

5 "Kootkaa minun eteeni minun hurskaani,

jotka uhreja uhraten

ovat tehneet minun kanssani liiton".

6 *1. Moos. 18:25; Ps. 97:6Ja taivaat julistavat hänen vanhurskauttansa,

sillä Jumala on tuomari. Sela.

7 "Kuule, minun kansani, minä puhun;

kuule, Israel, minä todistan sinua vastaan.

Minä olen Jumala, sinun Jumalasi.

8 *Jes. 1:11; Jer. 6:20En minä sinun teurasuhreistasi sinua nuhtele,

ja sinun polttouhrisi ovat aina minun edessäni.

9 En minä ota härkiä sinun talostasi

enkä kauriita sinun tarhoistasi.

10 Sillä minun ovat kaikki metsän eläimet

ja tuhansien vuorten karjat.

11 Minä tunnen kaikki vuorten linnut,

ja kaikki, mikä kedolla liikkuu, on minun edessäni.

12 *Job 41:2; Ps. 24:1; 1. Kor. 10:26Jos minä isoaisin, en minä sitä sinulle sanoisi;

sillä minun on maanpiiri ja kaikki, mitä siinä on.

13 *Aam. 5:21; Miika 6:7Minäkö söisin härkien lihaa

tai joisin kauristen verta?

14 *Hebr. 13:15Uhraa Jumalalle kiitos

ja täytä lupauksesi Korkeimmalle.

15 *Ps. 13:6; Ps. 91:15; Matt. 7:7Ja avuksesi huuda minua hädän päivänä,

niin minä tahdon auttaa sinua,

ja sinun pitää kunnioittaman minua."

16 *Room. 2:17Mutta jumalattomalle Jumala sanoo:

"Mikä sinä olet puhumaan minun käskyistäni

ja ottamaan minun liittoni suuhusi?

17 Sinä, joka vihaat kuritusta

ja heität minun sanani selkäsi taakse!

18 *Sananl. 29:24Jos sinä näet varkaan, niin sinä mielistyt häneen,

ja sinä pidät yhtä avionrikkojain kanssa.

19 Sinä päästät suusi puhumaan pahaa,

ja sinun kielesi punoo petosta.

20 Sinä istut ja puhut veljeäsi vastaan,

sinä panettelet äitisi poikaa.

21 Näitä sinä teet, ja minäkö olisin vaiti?

Luuletko, että minä olen sinun kaltaisesi?

Minä nuhtelen sinua ja

asetan nämä sinun silmäisi eteen.

22 Ymmärtäkää tämä te, jotka Jumalan unhotatte,

etten minä raatelisi,

eikä olisi pelastajaa.

23 *Ps. 91:16; Luuk. 2:30Joka kiitosta uhraa, se kunnioittaa minua;

joka ottaa tiestänsä vaarin,

sen minä annan nähdä Jumalan autuuden."