Psalmen 102

1 Ein Gebet des Elenden, wenn er schmachtet und seine Klage vor dem HERRN ausschüttet. (0102-2) O HERR, höre mein Gebet, und mein Schreien komme vor dich! 2 (0102-3) Verbirg dein Angesicht nicht vor mir am Tage meiner Not; neige dein Ohr zu mir; am Tage, da ich dich anrufe, erhöre mich eilends! 3 (0102-4) Denn meine Tage sind in Rauch aufgegangen, und meine Gebeine glühen wie ein Ofen. 4 (0102-5) Mein Herz ist geschlagen und verdorrt wie Gras; denn ich habe vergessen, mein Brot zu essen. 5 (0102-6) Vor lauter Seufzen kleben meine Knochen an meinem Fleisch. 6 (0102-7) Ich gleiche einer Rohrdommel in der Wüste, bin wie ein Käuzlein in den Ruinen; 7 (0102-8) ich wache und bin wie ein einsamer Vogel auf dem Dach. 8 (0102-9) Täglich schmähen mich meine Feinde, und die wider mich toben, schwören bei mir; 9 (0102-10) denn ich esse Asche wie Brot und mische meinen Trank mit Tränen 10 (0102-11) wegen deines Grimms und deines Zorns, daß du mich aufgehoben und hingeschleudert hast. 11 (0102-12) Meine Tage sind wie ein langgestreckter Schatten, und ich verdorre wie Gras. 12 (0102-13) Aber du, o HERR, bleibst ewig und dein Gedächtnis von einem Geschlecht zum andern. 13 (0102-14) Du wollest dich aufmachen und dich über Zion erbarmen; denn es ist Zeit, daß du ihr gnädig seiest, die Stunde ist gekommen! 14 (0102-15) Denn deine Knechte lieben Zions Steine und trauern über ihren Schutt. 15 (0102-16) Dann werden die Heiden den Namen des HERRN fürchten und alle Könige auf Erden deine Herrlichkeit, 16 (0102-17) wenn der HERR Zion gebaut hat und erschienen ist in seiner Herrlichkeit, 17 (0102-18) wenn er sich zum Gebet der Heimatlosen gewendet und ihr Gebet nicht verachtet hat. 18 (0102-19) Das wird man aufschreiben für das spätere Geschlecht, und das Volk, das geschaffen werden soll, wird den HERRN loben, 19 (0102-20) daß er herabgeschaut hat von der Höhe seines Heiligtums, daß der HERR vom Himmel zur Erde geblickt hat, 20 (0102-21) zu hören das Seufzen der Gefangenen und loszumachen die Kinder des Todes; 21 (0102-22) auf daß sie den Namen des HERRN preisen zu Zion und sein Lob in Jerusalem, 22 (0102-23) wenn die Völker sich versammeln allzumal und die Königreiche, dem HERRN zu dienen. 23 (0102-24) Er hat auf dem Wege meine Kraft gebeugt, meine Tage verkürzt. 24 (0102-25) Ich spreche: Mein Gott, nimm mich nicht weg in der Hälfte meiner Tage! Deine Jahre währen für und für. 25 (0102-26) Du hast vormals die Erde gegründet, und die Himmel sind deiner Hände Werk. 26 (0102-27) Sie werden vergehen, du aber bleibst; sie alle werden wie ein Kleid veralten, wie ein Gewand wirst du sie wechseln, und sie werden verschwinden. 27 (0102-28) Du aber bleibst, der du bist, und deine Jahre nehmen kein Ende! 28 (0102-29) Die Kinder deiner Knechte werden bleiben, und ihr Same wird vor dir bestehen.

Rukous hävitetyn Siionin puolesta. Katumuspsalmi.

1 Kurjan rukous, kun hän on näännyksissä ja vuodattaa valituksensa Herran eteen.

2 Herra, kuule minun rukoukseni,

ja minun huutoni tulkoon sinun eteesi.

3 *Ps. 69:18Älä peitä minulta kasvojasi,

kun minulla on ahdistus,

kallista korvasi minun puoleeni.

Kun minä huudan, riennä ja vastaa minulle.

4 Sillä minun päiväni ovat haihtuneet kuin savu,

ja minun luitani polttaa niinkuin ahjossa.

5 Sydämeni on paahtunut ja kuivunut kuin ruoho,

sillä minä unhotan syödä leipääni.

6 *Job 19:20Äänekkäästä vaikerruksestani

minun luuni tarttuvat minun nahkaani.

7 Minä olen kuin pelikaani erämaassa,

olen kuin huuhkaja raunioissa.

8 Minä olen uneton,

olen kuin yksinäinen lintu katolla.

9 *Jes. 65:15; Jer. 29:22Kaiken päivää viholliseni minua häpäisevät;

ne, jotka riehuvat minua vastaan,

kiroavat minun nimeni kautta.

10 *Ps. 42:4; Ps. 80:6Sillä minä syön tuhkaa kuin leipää

ja sekoitan juomani kyyneleillä

11 sinun vihasi ja kiivastuksesi tähden,

sillä sinä olet nostanut minut ylös ja viskannut pois.

12 *Ps. 90:5; Ps. 109:23; Ps. 144:4; 1. Piet. 1:24Minun päiväni ovat kuin pitenevä varjo,

ja minä kuivun kuin ruoho.

13 *Ps. 9:8; Ps. 29:10; Ps. 135:13Mutta sinä, Herra, hallitset iankaikkisesti,

sinun muistosi pysyy polvesta polveen.

14 Nouse ja armahda Siionia,

sillä aika on tehdä sille laupeus

ja määrähetki on tullut.

15 Sillä sen kivet ovat sinun palvelijoillesi rakkaat,

ja sen soraläjiä heidän on sääli.

16 Silloin pakanat pelkäävät Herran nimeä

ja kaikki maan kuninkaat sinun kunniaasi,

17 kun Herra rakentaa Siionin

ja ilmestyy kunniassansa,

18 kun hän kääntyy niiden rukouksen puoleen,

jotka ovat kaikkensa menettäneet,

eikä enää heidän rukoustansa hylkää.

19 *Ps. 22:31Tämä kirjoitettakoon tulevalle polvelle,

ja kansa, joka vastedes luodaan, on kiittävä Herraa,

20 että hän katseli pyhästä korkeudestaan,

että Herra katsoi taivaasta maahan,

21 *Ps. 79:11; Hebr. 2:14kuullaksensa vankien huokaukset,

vapauttaaksensa kuoleman lapset,

22 jotta Siionissa julistettaisiin Herran nimeä

ja hänen ylistystänsä Jerusalemissa,

23 *Ps. 22:28; Ps. 68:33; Jes. 2:2kun kaikki kansat kokoontuvat yhteen,

ja valtakunnat, palvelemaan Herraa.

24 Hän on lannistanut matkalla minun voimani,

on lyhentänyt minun päiväni.

25 *Ps. 90:2Minä sanon: Jumalani, älä tempaa minua pois

kesken ikääni;

sinun vuotesi kestävät suvusta sukuun.

26 *Ps. 24:2; Ps. 33:6; Hebr. 1:10Muinoin sinä perustit maan,

ja taivaat ovat sinun käsialasi.

27 *Jes. 51:6; Jes. 54:10; Matt. 24:35; 2. Piet. 3:7Ne katoavat, mutta sinä pysyt,

ne vanhenevat kaikki kuin vaate;

sinä muutat ne, niinkuin vaatteet muutetaan,

ja ne muuttuvat.

28 Mutta sinä pysyt samana,

eivätkä sinun vuotesi lopu.

29 *Ps. 69:37Sinun palvelijaisi lapset saavat asua turvassa,

ja heidän jälkeläisensä pysyvät sinun edessäsi.