Psalmen 137

1 An den Strömen Babels saßen wir und weinten, wenn wir Zions gedachten. 2 An den Weiden, die dort sind, hängten wir unsre Harfen auf. 3 Denn die uns daselbst gefangen hielten, forderten Lieder von uns, und unsre Peiniger, daß wir fröhlich seien: «Singet uns eines von den Zionsliedern!» 4 Wie sollten wir des HERRN Lied singen auf fremdem Boden? 5 Vergesse ich deiner, Jerusalem, so verdorre meine Rechte! 6 Meine Zunge müsse an meinem Gaumen kleben, wenn ich deiner nicht gedenke, wenn ich Jerusalem nicht über meine höchste Freude setze! 7 Gedenke, HERR, den Kindern Edoms den Tag Jerusalems, wie sie sprachen: «Zerstöret, zerstöret sie bis auf den Grund!» 8 Tochter Babel, du Verwüsterin! Wohl dem, der dir vergilt, was du uns angetan! 9 Wohl dem, der deine Kindlein nimmt und sie zerschmettert am Felsgestein!

Baabelin virtain vierillä.

1 Baabelin virtain vierillä — siellä me istuimme

ja itkimme, kun Siionia muistelimme.

2 Pajuihin, joita siellä oli,

me ripustimme kanteleemme.

3 Sillä vangitsijamme vaativat meiltä siellä lauluja

ja orjuuttajamme iloa:

"Veisatkaa meille Siionin virsiä".

4 Kuinka me voisimme veisata

Herran virsiä vieraalla maalla?

5 *Jer. 51:50Jos minä unhotan sinut, Jerusalem,

niin unhota sinä minun oikea käteni.

6 Tarttukoon kieleni suuni lakeen,

ellen minä sinua muista,

ellen pidä Jerusalemia

ylimpänä ilonani.

7 *Jer. 49:12; Valit. 4:21; Hes. 25:12; Hes. 35:2; Obad. v. 11Muista, Herra, Jerusalemin tuhopäivä,

kosta se Edomin lapsille, jotka sanoivat:

"Hajottakaa se, hajottakaa perustuksia myöten!"

8 *Jes. 13:19; Jer. 50:29; Jer. 51:24Tytär Baabel, sinä häviön oma,

autuas se, joka sinulle kostaa

kaiken, minkä olet meille tehnyt!

9 *Jes. 13:16Autuas se, joka ottaa sinun pienet lapsesi

ja murskaa ne kallioon!