Psalmen 142

1 Eine Unterweisung von David, als er in der Höhle war. Ein Gebet. (0142-2) Ich schreie mit meiner Stimme zum HERRN, ich flehe mit meiner Stimme zum HERRN. 2 (0142-3) Ich schütte meine Klage vor ihm aus und tue ihm kund meine Not. 3 (0142-4) Wenn mein Geist in mir bekümmert ist, kennst du meinen Pfad; auf dem Wege, den ich wandeln soll, haben sie mir eine Schlinge gelegt. 4 (0142-5) Schaue ich zur Rechten, siehe, so will mich niemand kennen; jede Zuflucht ist mir abgeschnitten, niemand fragt nach meiner Seele! 5 (0142-6) Darum schreie ich, o HERR, zu dir und sage: Du bist meine Zuflucht, mein Teil im Lande der Lebendigen! 6 (0142-7) Merke auf mein Wehklagen; denn ich bin sehr schwach; errette mich von meinen Verfolgern; denn sie sind mir zu mächtig geworden! 7 (0142-8) Führe meine Seele aus dem Kerker, daß ich deinen Namen preise! Die Gerechten werden sich zu mir sammeln, wenn du mir wohlgetan.

Ahdistetun rukous.

1 *1. Sam. 22:1; 1. Sam. 24:4; Ps. 57:1Daavidin mietevirsi, hänen ollessaan luolassa; rukous.

2 Minä korotan ääneni ja huudan Herraa,

minä korotan ääneni ja rukoilen Herralta armoa.

3 *Ps. 62:9; Ps. 77:4Minä vuodatan hänen eteensä valitukseni,

kerron hänelle ahdistukseni.

4 *Ps. 140:6; Ps. 141:9Kun minun henkeni minussa nääntyy,

niin sinä tunnet minun tieni.

Polulle, jota minä käyn,

he ovat virittäneet paulan minun eteeni.

5 *Ps. 38:12Katso minun oikealle puolelleni ja näe:

ei kukaan minua tunne.

Ei ole minulla pakopaikkaa,

ei kukaan minun sielustani välitä.

6 *Ps. 16:5; Ps. 73:26; Ps. 116:9Minä huudan sinun puoleesi, Herra; minä sanon:

Sinä olet minun turvani,

minun osani elävien maassa.

7 Tarkkaa minun huutoani,

sillä minä olen sangen viheliäinen,

pelasta minut vainoojistani,

sillä he ovat minua väkevämmät.

8 Vie minun sieluni ulos vankeudesta

kiittämään sinun nimeäsi.

Vanhurskaat kokoontuvat minun ympärilleni,

kun sinä minulle hyvin teet.