Psalmen 122

1 Ein Wallfahrtslied. Von David. Ich freue mich an denen, die zu mir sagen: Lasset uns zum Hause des HERRN gehen! 2 Unsre Füße stehen in deinen Toren, Jerusalem! 3 Jerusalem, du bist gebaut als eine Stadt, die fest in sich geschlossen ist, 4 wohin die Stämme hinaufziehen, die Stämme des HERRN (ein Zeugnis für Israel), zu preisen den Namen des HERRN! 5 Denn dort sind Stühle gesetzt zum Gericht, die Stühle des Hauses David. 6 Bittet für den Frieden Jerusalems! Es gehe wohl denen, die dich lieben! 7 Friede sei in deinen Mauern und Glück in deinen Palästen! 8 Um meiner Brüder und Freunde willen sage ich: Friede sei in dir! 9 Um des Hauses des HERRN, unsres Gottes, willen will ich dein Bestes suchen!

Rauhantoivotus Jerusalemille.

1 *Ps. 42:3; Ps. 84:2Matkalaulu; Daavidin virsi.

Minä iloitsin, kun minulle sanottiin:

"Menkäämme Herran huoneeseen".

2 Meidän jalkamme saavat seisoa

sinun porteissasi, Jerusalem;

3 *Ps. 48:13sinä Jerusalem, rakennettu kaupungiksi,

johon kokoonnutaan yhteen,

4 *2. Moos. 23:17jonne sukukunnat vaeltavat,

Herran sukukunnat,

niinkuin Israelille on säädetty,

kiittämään Herran nimeä.

5 *5. Moos. 17:8; 2. Sam. 8:15Sillä siellä ovat tuomioistuimet,

Daavidin huoneen istuimet.

6 Toivottakaa rauhaa Jerusalemille,

menestykööt ne, jotka sinua rakastavat.

7 Rauha olkoon sinun muuriesi sisällä,

olkoon onni sinun linnoissasi.

8 Veljieni ja ystävieni tähden minä sanon:

olkoon sinulla rauha.

9 Herran, meidän Jumalamme, huoneen tähden

minä tahdon etsiä sinun parastasi.