Psalmen 107

1 «Danket dem Herrn, denn er ist gütig, denn seine Gnade währt ewig!» 2 So sollen sagen die Erlösten des HERRN, die er aus der Hand des Feindes erlöst 3 und die er aus den Ländern zusammengebracht hat, vom Aufgang und vom Niedergang, von Mitternacht und vom Meer, 4 die irregingen in der Wüste, auf ungebahntem Weg und keine Stadt fanden, wo sie wohnen konnten, 5 hungrig und durstig, daß ihre Seele in ihnen verschmachtete. 6 Da schrieen sie zum HERRN in ihrer Not, und er rettete sie aus ihren Ängsten 7 und führte sie auf den rechten Weg, daß sie zu einer bewohnten Stadt gelangten, 8 die sollen dem HERRN danken für seine Gnade und für seine Wunder an den Menschenkindern, 9 daß er die durstige Seele getränkt und die hungernde Seele mit Gutem gesättigt hat! 10 Die in Finsternis und Todesschatten saßen, gebunden in Elend und Eisen, 11 weil sie den Geboten Gottes widerstrebt und den Rat des Höchsten verachtet hatten, 12 so daß er ihr Herz durch Strafe beugte, daß sie dalagen und ihnen niemand half. 13 Da schrieen sie zum HERRN in ihrer Not, und er rettete sie aus ihren Ängsten, 14 und führte sie aus Finsternis und Todesschatten heraus und zerriß ihre Bande, 15 die sollen dem HERRN danken für seine Gnade und für seine Wunder an den Menschenkindern, 16 daß er eherne Türen zerbricht und eiserne Riegel zerschlägt! 17 Die Toren, die wegen ihrer Übertretung und um ihrer Missetaten willen geplagt wurden, 18 daß ihrer Seele vor aller Nahrung ekelte und sie nahe waren den Pforten des Todes. 19 Da schrieen sie zum HERRN in ihrer Not, und er rettete sie aus ihren Ängsten. 20 Er sandte sein Wort und machte sie gesund und ließ sie ihren Gräbern entrinnen, 21 die sollen dem HERRN danken für seine Gnade und für seine Wunder an den Menschenkindern, 22 sollen ihm Dankopfer bringen und seine Taten jubelnd erzählen! 23 Die in Schiffen sich aufs Meer begaben und Handel trieben auf großen Wassern, 24 die des HERRN Werke sahen und seine Wunder auf hoher See, 25 wenn er sprach und einen Sturmwind erregte, der die Wellen in die Höhe warf, 26 daß sie emporfuhren gen Himmel und hinabfuhren zur Tiefe und ihre Seele vor Angst verging; 27 daß sie wirbelten und schwankten wie Trunkene, und alle ihre Weisheit dahin war. 28 Da schrieen sie zum HERRN in ihrer Not, und er führte sie heraus aus ihren Ängsten; 29 er stillte den Sturm, daß er schwieg und die Wellen sich beruhigten; 30 und jene wurden froh, daß sie sich legten; und er führte sie an das erwünschte Gestade, 31 die sollen dem HERRN danken für seine Gnade und für seine Wunder an den Menschenkindern 32 und sollen ihn erheben in der Versammlung des Volkes und im Kreise der Ältesten ihn rühmen! 33 Er machte Ströme zur Wüste und ließ Wasserquellen vertrocknen; 34 fruchtbares Land wurde zur Salzwüste wegen der Bosheit derer, die es bewohnten. 35 Er machte aber auch die Wüste zum Wasserteich und dürres Land zu Wasserquellen. 36 Und er ließ Hungrige daselbst wohnen, und sie gründeten eine bewohnte Stadt; 37 und sie säten Äcker an und pflanzten Weinberge und hatten von den Früchten einen schönen Ertrag; 38 und er segnete sie, daß sie sich stark mehrten, und auch ihres Viehs machte er nicht wenig, 39 nachdem sie vermindert worden waren und gedemütigt durch den Druck des Unglücks und Kummers, 40 als er Verachtung auf die Fürsten goß und sie irregehen ließ in unwegsamer Wildnis; 41 aber er erhob den Armen aus dem Elend und machte die Geschlechter wie Schafherden. 42 Die Redlichen sollen es sehen und sich freuen, und alle Bosheit soll ihr Maul verschließen! 43 Wer weise ist, der beobachte solches und merke sich die Gnadenerweisungen des HERRN!

Pelastettujen kiitosvirsi.

1 *Ps. 106:1; Ps. 118:1; Ps. 136:1Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä,

sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.

2 *Jes. 35:10Niin sanokoot Herran lunastetut,

jotka hän on lunastanut ahdistuksen alta

3 *5. Moos. 30:3; Jes. 43:5ja koonnut pakanamaista,

idästä ja lännestä, pohjoisesta ja meren puolelta.

4 *Hebr. 11:38He harhailivat erämaassa,

autiossa, tiettömässä maassa,

löytämättä asuttua kaupunkia.

5 Heidän oli nälkä ja jano,

heidän sielunsa nääntyi heissä.

6 Mutta hädässänsä he huusivat Herraa,

ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan.

7 *Ps. 68:7Ja hän ohjasi heidät oikealle tielle,

niin että he pääsivät asuttuun kaupunkiin.

8 Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa,

hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.

9 Sillä hän ravitsee nääntyvän sielun

ja täyttää nälkäisen sielun hyvyydellä.

10 *Job 36:8He istuivat pimeydessä ja synkeydessä,

vangittuina kurjuuteen ja rautoihin,

11 *Jer. 9:12koska olivat niskoitelleet Jumalan käskyjä vastaan

ja katsoneet halvaksi Korkeimman neuvon.

12 Hän masensi heidän sydämensä kärsimyksellä;

he sortuivat, eikä ollut auttajaa.

13 Mutta hädässänsä he huusivat Herraa,

ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan.

14 *Ps. 129:4Hän vei heidät ulos pimeydestä ja synkeydestä,

hän katkaisi heidän kahleensa.

15 Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa

ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.

16 Sillä hän särkee vaskiset ovet

ja rikkoo rautaiset salvat.

17 He olivat hulluja,

sillä heidän vaelluksensa oli syntinen,

ja he kärsivät vaivaa pahojen tekojensa tähden.

18 *Job 33:20Heidän sielunsa inhosi kaikkea ruokaa,

ja he olivat lähellä kuoleman portteja.

19 Mutta hädässänsä he huusivat Herraa,

ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan.

20 Hän lähetti sanansa ja paransi heidät

ja pelasti heidät haudasta.

21 Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa

ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.

22 *Ps. 50:14,23Uhratkoot kiitosuhreja

ja kertokoot riemuiten hänen töitään.

23 He lähtivät laivoilla merelle

ja kävivät kauppaa suurilla vesillä.

24 He näkivät Herran työt

ja hänen ihmeelliset tekonsa meren syvyyksissä.

25 *Ps. 135:6Hän sanoi sanansa ja nosti myrskytuulen,

joka kohotti korkealle sen aallot.

26 He kohosivat taivasta kohti,

he vajosivat syvyyksiin;

heidän sielunsa menehtyi tuskasta.

27 He horjuivat ja hoippuivat kuin juopunut,

ja kaikki heidän taitonsa hämmentyi.

28 Mutta hädässänsä he huusivat Herraa,

ja hän päästi heidät heidän ahdistuksistaan.

29 Hän tyynnytti myrskyn,

ja meren aallot hiljenivät.

30 *Ps. 124:4; Matt. 8:25He iloitsivat, kun tuli tyyni,

ja hän vei heidät toivottuun satamaan.

31 Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa

ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.

32 Kunnioittakoot häntä kansan seurakunnassa

ja vanhinten kokouksessa häntä ylistäkööt.

33 Hän muutti virrat erämaaksi

ja vesilähteet kuivaksi maaksi,

34 *Joel 1:10hedelmällisen maan suola-aroksi,

sen asukasten pahuuden tähden.

35 *Jes. 35:7; Jes. 41:18Hän muutti erämaan vesilammikoiksi

ja kuivan maan vesilähteiksi.

36 Ja hän asetti nälkäiset sinne asumaan

ja he rakensivat kaupungin asuaksensa.

37 Ja he kylvivät peltoja ja istuttivat viinitarhoja,

jotka tuottivat satoisan hedelmän.

38 *5. Moos. 28:2; 5. Moos. 30:9Hän siunasi heitä, ja he lisääntyivät suuresti,

ja hän antoi heille paljon karjaa.

39 *5. Moos. 28:62Ja kun he vähentyivät ja vaipuivat

onnettomuuden ja huolten painon alla,

40 *Job 12:21,24; Ps. 76:13; Jes. 40:23; Dan. 4:29niin hän, joka vuodattaa ylenkatsetta

ruhtinasten päälle

ja panee heidät harhailemaan

tiettömissä autiomaissa,

41 hän kohotti köyhän kurjuudesta

ja teki suvut suuriksi kuin lammaslaumat.

42 *Job 5:16; Job 22:19; Ps. 63:12Oikeamieliset näkevät sen ja riemuitsevat,

ja kaiken vääryyden täytyy tukkia suunsa.

43 Joka viisas on, se ottakoon näistä vaarin

ja ajatelkoon Herran armotekoja.