Psalmen 139

1 Dem Vorsänger. Ein Psalm Davids. HERR, du hast mich erforscht und kennst mich! 2 Ich sitze oder stehe, so weißt du es; du merkst meine Gedanken von ferne. 3 Du beobachtest mich, ob ich gehe oder liege, und bist vertraut mit allen meinen Wegen; 4 ja es ist kein Wort auf meiner Zunge, das du, HERR, nicht völlig wüßtest! 5 Von hinten und von vorn hast du mich eingeschlossen und deine Hand auf mich gelegt. 6 Diese Erkenntnis ist mir zu wunderbar, zu hoch, als daß ich sie fassen könnte! 7 Wo soll ich hingehen vor deinem Geist, wo soll ich hinfliehen vor deinem Angesicht? 8 Führe ich zum Himmel, so bist du da; bettete ich mir im Totenreich, siehe, so bist du auch da! 9 Nähme ich Flügel der Morgenröte und bliebe am äußersten Meer, 10 so würde auch daselbst deine Hand mich führen und deine Rechte mich halten! 11 Spräche ich: «Finsternis möge mich überfallen und das Licht zur Nacht werden um mich her!», 12 so ist auch die Finsternis nicht finster für dich, und die Nacht leuchtet wie der Tag; Finsternis ist wie das Licht. 13 Denn du hast meine Nieren geschaffen, du wobest mich in meiner Mutter Schoß. 14 Ich danke dir, daß du mich wunderbar gemacht hast; wunderbar sind deine Werke, und meine Seele erkennt das wohl! 15 Mein Gebein war dir nicht verhohlen, da ich im Verborgenen gemacht ward, gewirkt tief unten auf Erden. 16 Deine Augen sahen mich, als ich noch unentwickelt war, und es waren alle Tage in dein Buch geschrieben, die noch werden sollten, als derselben noch keiner war. 17 Und wie teuer sind mir, o Gott, deine Gedanken! Wie groß ist ihre Summe! 18 Wollte ich sie zählen, so würde ihrer mehr sein als der Sand. Wenn ich erwache, so bin ich noch bei dir! 19 Ach Gott, daß du den Gottlosen tötetest und die Blutgierigen von mir weichen müßten! 20 Denn sie empören sich arglistig wider dich; deine Feinde erheben [ihre Hand] zur Lüge. 21 Sollte ich nicht hassen, die dich, HERR, hassen, und keinen Abscheu empfinden vor deinen Widersachern? 22 Ich hasse sie mit vollkommenem Haß, sie sind mir zu Feinden geworden. 23 Erforsche mich, o Gott, und erkenne mein Herz; prüfe mich und erkenne, wie ich es meine; 24 und siehe, ob ich auf bösem Wege bin, und leite mich auf ewigem Wege!

Herra on kaikkitietävä ja kaikkialla läsnäoleva.

1 *Ps. 17:3; Ps. 44:22Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi.

Herra, sinä tutkit minua ja tunnet minut.

2 *Jer. 17:10; Jer. 23:23; Matt. 9:4Istunpa minä tahi nousen, sinä sen tiedät;

sinä ymmärrät minun ajatukseni kaukaa.

3 *Job 34:21; Joh. 21:17; Hebr. 4:13Käynpä tahi makaan, sinä sen havaitset,

ja kaikki minun tieni ovat sinulle tutut.

4 Sillä, katso, ei ole sanaa minun kielelläni,

jota sinä, Herra, et täysin tunne.

5 Sinä olet saartanut minut edestä ja takaa

ja laskenut kätesi minun päälleni.

6 Senkaltainen tieto on minulle ylen ihmeellinen,

ylen korkea käsittääkseni sen.

7 Minne minä voisin mennä,

kussa ei sinun Henkesi olisi,

minne paeta sinun kasvojesi edestä?

8 *Job 22:12; Job 26:6; Aam. 9:2Jos minä taivaaseen nousisin,

niin sinä olet siellä;

jos minä tuonelaan vuoteeni tekisin,

niin katso, sinä olet siellä.

9 Jos minä kohoaisin aamuruskon siivillä

ja asettuisin asumaan meren ääriin,

10 sielläkin sinun kätesi minua taluttaisi,

sinun oikea kätesi tarttuisi minuun.

11 Ja jos minä sanoisin: "Peittäköön minut pimeys,

ja valkeus minun ympärilläni tulkoon yöksi",

12 *Jaak. 1:17niin ei pimeyskään olisi sinulle pimeä:

yö valaisisi niinkuin päivä,

pimeys olisi niinkuin valkeus.

13 *Ps. 119:73Sillä sinä olet luonut minun munaskuuni,

sinä kudoit minut kokoon äitini kohdussa.

14 *Job 10:8Minä kiitän sinua siitä,

että olen tehty ylen ihmeellisesti;

ihmeelliset ovat sinun tekosi,

sen minun sieluni kyllä tietää.

15 Minun luuni eivät olleet sinulta salatut,

kun minut salassa valmistettiin,

kun minut taiten tehtiin maan syvyyksissä.

16 *Job 14:5; Ps. 37:18Sinun silmäsi näkivät minut jo idussani.

Minun päiväni olivat määrätyt

ja kirjoitetut kaikki sinun kirjaasi,

ennenkuin ainoakaan niistä oli tullut.

17 *Ps. 40:6; Ps. 92:6Mutta kuinka kalliit ovat minulle

sinun ajatuksesi, Jumala,

kuinka suuri on niitten luku!

18 Jos minä tahtoisin ne lukea,

olisi niitä enemmän kuin hiekan jyväsiä. —

Minä herään ja olen vielä sinun tykönäsi.

19 Jumala, jospa sinä surmaisit jumalattomat!

Ja te murhamiehet, väistykää minusta pois!

20 Sillä he puhuvat sinusta petollisesti

ja lausuvat turhaan sinun nimesi —

nuo sinun vihollisesi.

21 *Ps. 119:139Herra, enkö minä vihaisi niitä,

jotka sinua vihaavat,

enkö inhoaisi niitä,

jotka sinua vastustavat?

22 Kaikella vihalla minä heitä vihaan,

he ovat minun omia vihollisiani.

23 *Ps. 26:2; Jer. 17:10Tutki minua, Jumala, ja tunne minun sydämeni,

koettele minua ja tunne minun ajatukseni.

24 Ja katso: jos minun tieni on vaivaan vievä,

niin johdata minut iankaikkiselle tielle.