Psalmen 7

1 Ein Klagelied Davids, das er dem HERRN sang wegen der Sache Kuschs, des Benjaminiters. (07-2) HERR, mein Gott, bei dir suche ich Zuflucht; hilf mir von allen meinen Verfolgern und errette mich! 2 (07-3) Daß er nicht wie ein Löwe meine Seele erraffe und sie zerreiße, weil kein Erretter da ist. 3 (07-4) O HERR, habe ich solches getan, ist Unrecht an meinen Händen, 4 (07-5) habe ich meinem Wohltäter mit Bösem vergolten und nicht vielmehr den errettet, der mich nun ohne Ursache bedrängt, 5 (07-6) so verfolge der Feind meine Seele und ergreife sie und trete mein Leben zu Boden und lege meine Ehre in den Staub! (Pause.) 6 (07-7) Stehe auf, o HERR, in deinem Zorn, erhebe dich gegen den Übermut meiner Feinde; wache auf für mich zum Gericht, das du verheißen hast! 7 (07-8) Die Versammlung der Völker umgebe dich, und über ihr kehre zur Höhe zurück! 8 (07-9) Der HERR wird die Völker richten; fälle du, o HERR, das Urteil über mich nach meiner Gerechtigkeit und nach meiner Unschuld! 9 (07-10) Laß doch der Gottlosen Bosheit ein Ende nehmen und stärke den Gerechten, denn du prüfst die Herzen und Nieren, gerechter Gott! 10 (07-11) Mein Schild ist bei Gott, der aufrichtigen Herzen hilft. 11 (07-12) Gott ist ein gerechter Richter und ein Gott, der täglich zürnt. 12 (07-13) Wenn man nicht umkehrt, so wetzt er sein Schwert, hält seinen Bogen gespannt und zielt 13 (07-14) und richtet auf jenen tödliche Geschosse; seine Pfeile steckt er in Brand! 14 (07-15) Siehe, da hat einer Böses im Sinn; er brütet Unheil aus, wird aber Trug gebären! 15 (07-16) Er hat eine Grube gegraben und ausgehöhlt und ist in die Grube gefallen, die er gemacht. 16 (07-17) Das Unheil, das er angerichtet hat, kehrt auf sein eigenes Haupt zurück, und die Untat, die er begangen, fällt auf seinen Scheitel. 17 (07-18) Ich will dem HERRN danken für seine Gerechtigkeit; und dem Namen des HERRN, des Höchsten, will ich singen.

Syyttömästi vainottu turvaa Herraan, vanhurskaaseen tuomariin.

1 Daavidin virsi, jonka hän veisasi Herralle benjaminilaisen Kuusin sanojen johdosta.

2 Herra, minun Jumalani, sinuun minä turvaan;

pelasta minut kaikista vainoojistani

ja vapahda minut,

3 etteivät he raatelisi minua niinkuin

leijona ja tempaisi pois — eikä pelastajaa olisi.

4 Herra, minun Jumalani,

jos minä näin olen tehnyt,

jos vääryys minun käsiäni tahraa,

5 jos olen tehnyt pahaa niille,

jotka elivät rauhassa minun kanssani,

tai jos olen ryöstänyt niiltä,

jotka syyttä minua ahdistivat,

6 niin vainotkoon vihollinen minun henkeäni,

saakoon minut kiinni

ja polkekoon maahan minun elämäni

ja painakoon minun kunniani tomuun. Sela.

7 *Ps. 138:7Nouse, Herra, vihassasi.

Kohoa minun vastustajaini raivoa vastaan

ja heräjä avukseni sinä, joka sääsit tuomion.

8 Ympäröikööt sinua kansojen joukot,

ja palaja heidän ylitsensä korkeuteen.

9 *Ps. 94:2Herra tuomitsee kansat;

auta minut oikeuteeni, Herra,

minun vanhurskauteni ja viattomuuteni mukaan.

10 *1. Sam. 16:7; 1. Kun. 8:39; Ps. 17:3; Jer. 11:20; Jer. 17:10; Jer. 20:12Loppukoon jumalattomain pahuus,

ja vahvista vanhurskaita.

Sillä sinä, joka tutkit sydämet ja munaskuut,

olet vanhurskas Jumala.

11 *Ps. 3:4Minun kilpenäni on Jumala;

hän on oikeamielisten pelastaja.

12 *Ps. 58:12Jumala on vanhurskas tuomari

ja Jumala, joka vihastuu joka päivä.

13 *5. Moos. 32:41; Valit. 2:4Jos kääntymystä ei tule,

niin hän teroittaa miekkansa,

jännittää jousensa ja tähtää sillä;

14 *Ps. 21:13hän valmistaa surma-aseet

ja tekee nuolensa palaviksi.

15 *Job 15:35; Jes. 33:11; Jes. 59:4Katso, tuo hautoo turmiota,

kantaa tuhoa kohdussaan,

mutta hän synnyttää pettymyksen.

16 *Ps. 9:16; Ps. 57:7; Sananl. 26:27; Saarn. 10:8Hän kaivoi haudan ja koversi sen,

mutta itse hän kaatuu tekemäänsä kuoppaan.

17 *Est. 7:10; Sananl. 5:22Hänen turmionhankkeensa kääntyy

hänen omaan päähänsä,

ja hänen vääryytensä lankeaa

hänen päälaelleen.

18 *Ps. 35:28; Ps. 92:2Minä kiitän Herraa hänen vanhurskaudestansa

ja veisaan Herran, Korkeimman, nimen kiitosta.