Psalmen 12

1 Dem Vorsänger. Auf der achtsaitigen Harfe. Ein Psalm Davids. (012-2) Hilf, HERR; denn die Frommen sind dahin, die Treuen sind verschwunden unter den Menschenkindern! 2 (012-3) Falsch reden sie einer mit dem andern; sie geben glatte Worte, mit doppeltem Herzen reden sie. 3 (012-4) Der HERR wolle ausrotten alle glatten Lippen, die Zunge, welche großtuerisch redet; 4 (012-5) die da sagen: «Wir wollen mit unsern Zungen herrschen, unsere Lippen stehen uns bei! Wer wird uns meistern?» 5 (012-6) Weil denn die Elenden unterdrückt werden und die Armen seufzen, so will ich mich nun aufmachen, spricht der HERR; ich will ins Heil versetzen den, der sich darnach sehnt. 6 (012-7) Die Reden des HERRN sind reine Reden, in irdenem Tigel geläutertes Silber, siebenmal bewährt. 7 (012-8) Du, HERR, wollest sie bewahren, sie behüten vor diesem Geschlecht ewiglich! 8 (012-9) Es laufen überall Gottlose herum, wenn die Niederträchtigkeit sich der Menschenkinder bemächtigt.

Rukous yltyvää pahuutta vastaan.

1 Veisuunjohtajalle; matalassa äänialassa; Daavidin virsi.

2 *Jes. 57:1; Miika 7:2; Matt. 7:14Auta, Herra, sillä hurskaat ovat hävinneet,

uskolliset ovat kadonneet ihmislasten joukosta.

3 He puhuvat valhetta toinen toisellensa,

puhuvat liukkain huulin, kaksimielisin sydämin.

4 *Ps. 5:7Hävittäköön Herra kaikki liukkaat huulet,

kielen, joka kerskuen puhuu,

5 *2. Moos. 5:2ne, jotka sanovat:

"Kielemme voimalla me olemme väkevät;

huulemme ovat meidän tukemme;

kuka on meille herra?"

6 *Ps. 10:17"Kurjien sorron tähden,

köyhien huokausten tähden

minä nyt nousen", sanoo Herra,

"tuon pelastuksen sille,

joka sitä huoaten ikävöitsee".

7 *2. Sam. 22:31; Ps. 18:31; Ps. 119:140; Sananl. 30:5Herran sanat ovat selkeitä sanoja,

hopeata, joka kirkkaana valuu sulattimesta maahan,

seitsenkertaisesti puhdistettua.

8 Sinä, Herra, varjelet heitä,

suojelet hänet iäti tältä sukukunnalta.

9 Yltympäri jumalattomat rehentelevät,

kun kataluus pääsee valtaan ihmislasten seassa.