1 Nääntyneen ja onnettoman rukous, kun hän avaa sydämensä Herralle. (H102:2)Kuule rukoukseni, Herra, nouskoon huutoni sinun luoksesi!
2 (H102:3)Älä kätke minulta kasvojasi, kun olen ahdingossa. Kallista korvasi minun puoleeni! Kun huudan sinua avuksi, älä viivytä vastaustasi.
3 (H102:4)Päiväni haihtuvat kuin savu, tuska polttaa luitani kuin tuli.
4 (H102:5)Sisimpäni on kuin kulottunut ruoho. Enää en muista syödäkään,
5 (H102:6)huokailen vain, olen pelkkää luuta ja nahkaa.
6 (H102:7)Minä olen kuin huuhkaja autiomaassa, kuin pöllö, joka asustaa raunioissa.
7 (H102:8)Minä valvon yöni, olen yksin kuin katolla kyyhöttävä lintu.
8 (H102:9)Viholliseni pilkkaavat minua päivät pitkät, kirotessaan vihamiehiään he käyttävät minun nimeäni.
9 (H102:10)Minä syön leipänäni tuhkaa, kyyneleet maustavat juomani.
10 (H102:11)Vihasi vimmassa sinä paiskasit minut maahan.
11 (H102:12)Päiväni ovat kuin pitenevä varjo, ruohon lailla minä lakastun.
12 (H102:13)Mutta sinä, Herra, hallitset ikuisesti, sinun nimesi kaikuu polvesta polveen.
13 (H102:14)Sinä nouset ja armahdat Siionia. Sen aika on tullut, armon aika.
14 (H102:15)Sinun palvelijasi rakastavat sen kiviä, he surevat kaupunkinsa tuhkaa.
15 (H102:16)Kansat pelkäävät Herran nimeä, maan kuninkaat kumartavat häntä,
16 (H102:17)kun Herra jälleen rakentaa Siionin ja ilmestyy kunniassaan.
17 (H102:18)Hän katsoo sorrettujen puoleen, ei torju heidän rukoustaan.
18 (H102:19)Tämä on kirjoitettu tulevalle polvelle, jotta uudeksi luotu kansa ylistäisi Herraa.
19 (H102:20)Herra katsoo pyhästä korkeudestaan, tähyää taivaasta maan päälle.
20 (H102:21)Hän kuulee vankien vaikerruksen, hän vapauttaa kuoleman omat.
21 (H102:22)Siionissa kuulutetaan Herran nimeä, Jerusalem kaikuu hänen kiitostaan,
22 (H102:23)kun kansat kokoontuvat yhteen, kun valtakunnat tulevat palvelemaan Herraa.
23 (H102:24)Hän on murtanut minun voimani kesken matkan, lyhentänyt elinpäivieni määrän.
24 (H102:25)Minä sanon hänelle: Jumalani, älä ota minua pois puolitiessä! Sinä elät iäti, ajasta aikaan.
25 (H102:26)Jo ammoin sinä laskit maan perustukset, sinun kättesi työtä ovat taivaat.
26 (H102:27)Ne katoavat, mutta sinä pysyt. Ne kuluvat loppuun kuin vaate, sinä vaihdat niitä kuin vaatekertaa, ja ne vaihtuvat uusiin.
27 (H102:28)Mutta sinä olet iäti sama, sinun vuotesi eivät lopu.
28 (H102:29)Palvelijoittesi lapset saavat asua turvassa, heidän lastensa lapset ovat huomassasi.
1 A Prayer of the afflicted when he is feeble, and before Jehovah poureth out his plaint. O Jehovah, hear my prayer, yea, my cry to Thee cometh.
2 Hide not Thou Thy face from me, In a day of mine adversity, Incline unto me Thine ear, In the day I call, haste, answer me.
3 For consumed in smoke have been my days, And my bones as a fire-brand have burned.
4 Smitten as the herb, and withered, is my heart, For I have forgotten to eat my bread.
5 From the voice of my sighing Hath my bone cleaved to my flesh.
6 I have been like to a pelican of the wilderness, I have been as an owl of the dry places.
7 I have watched, and I am As a bird alone on the roof.
8 All the day mine enemies reproached me, Those mad at me have sworn against me.
9 Because ashes as bread I have eaten, And my drink with weeping have mingled,
10 From Thine indignation and Thy wrath, For Thou hast lifted me up, And dost cast me down.
11 My days as a shadow [are] stretched out, And I -- as the herb I am withered.
12 And Thou, O Jehovah, to the age abidest, And Thy memorial to all generations.
13 Thou -- Thou risest -- Thou pitiest Zion, For the time to favour her, For the appointed time hath come.
14 For Thy servants have been pleased with her stones, And her dust they favour.
15 And nations fear the name of Jehovah, And all kings of the earth Thine honour,
16 For Jehovah hath builded Zion, He hath been seen in His honour,
17 He turned unto the prayer of the destitute, And He hath not despised their prayer.
18 This is written for a later generation, And the people created do praise Jah.
19 For He hath looked From the high place of His sanctuary. Jehovah from heaven unto earth looked attentively,
20 To hear the groan of the prisoner, To loose sons of death,
21 To declare in Zion the name of Jehovah, And His praise in Jerusalem,
22 In the peoples being gathered together, And the kingdoms -- to serve Jehovah.
23 He hath humbled in the way my power, He hath shortened my days.
24 I say, `My God, take me not up in the midst of my days,` Through all generations [are] Thine years.
25 Beforetime the earth Thou didst found, And the work of Thy hands [are] the heavens.
26 They -- They perish, and Thou remainest, And all of them as a garment become old, As clothing Thou changest them, And they are changed.
27 And Thou [art] the same, and Thine years are not finished.
28 The sons of Thy servants do continue, And their seed before Thee is established!