1 Herra, koston Jumala, koston Jumala, saavu jo!

2 Nouse, maailman tuomari, maksa ylvästelijöille heidän tekojensa mukaan.

3 Kuinka kauan, Herra, annat jumalattomien pitää iloaan?

4 Kuinka kauan he saavat rehennellä, syytää suustaan julkeita sanoja?

5 Herra, he sortavat sinun kansaasi, polkevat alleen sinun omiasi.

6 He murhaavat leskiä ja orpolapsia, surmaavat maassaan asuvia muukalaisia

8 Milloin te mielettömät tulette järkiinne? Te tyhmistä tyhmimmät! Miettikää vähän.

9 Hän, joka on luonut korvan -- hänkö ei kuule? Hän, joka on tehnyt silmän -- hänkö ei näe?

10 Hän, joka opettaa kaikkia ihmisiä, hän, joka ohjaa maailman kansoja -- hänkö ei rankaise?

11 Herra tuntee ihmisten suunnitelmat: ne raukeavat tyhjiin.

12 Hyvä on sen osa, jota sinä, Herra, kasvatat ja jolle sinä opetat lakiasi.

13 Pahana päivänä sinä varjelet häntä, kun hauta jo aukeaa sille, joka rikkoo lakiasi.

14 Herra ei hylkää omiaan, ei hän jätä kansaansa.

15 Oikeus tulee jälleen voimaan, rehellisyys palaa ihmisten sydämiin.

16 Kuka asettuu rinnalleni lainrikkojia vastaan? Kuka puolustaa minua pahantekijöitä vastaan?

17 Ellei Herra olisi tullut avukseni, asuisin jo hiljaisuuden maassa.

18 Aina kun olin vähällä kaatua, sinun armosi, Herra, oli minun tukenani.

19 Kun huolet painavat mieltäni, saan sinulta lohdun ja ilon.

20 Sinäkö tukisit turmeltuneita tuomareita, jotka lain varjolla tekevät konnantöitään!

21 He vehkeilevät viatonta vastaan ja tuomitsevat syyttömän kuolemaan.

22 Mutta Herra on minun linnani, Jumala on turvakallioni.

23 Hän kostaa heille heidän rikoksensa, lyö heitä heidän pahuutensa tähden. Herra, meidän Jumalamme, tuhoaa heidät.

1 God of vengeance -- Jehovah! God of vengeance, shine forth.

2 Be lifted up, O Judge of the earth, Send back a recompence on the proud.

3 Till when [do] the wicked, O Jehovah? Till when do the wicked exult?

4 They utter -- they speak an old saw, All working iniquity do boast themselves.

5 Thy people, O Jehovah, they bruise, And Thine inheritance they afflict.

6 Widow and sojourner they slay, And fatherless ones they murder.

7 And they say, `Jehovah doth not see, And the God of Jacob doth not consider.`

8 Consider, ye brutish among the people, And ye foolish, when do ye act wisely?

9 He who planteth the ear doth He not hear? He who formeth the eye doth He not see?

10 He who is instructing nations, Doth He not reprove? He who is teaching man knowledge [is] Jehovah.

11 He knoweth the thoughts of man, that they [are] vanity.

12 O the happiness of the man Whom Thou instructest, O Jah, And out of Thy law teachest him,

13 To give rest to him from days of evil, While a pit is digged for the wicked.

14 For Jehovah leaveth not His people, And His inheritance forsaketh not.

15 For to righteousness judgment turneth back, And after it all the upright of heart,

16 Who riseth up for me with evil doers? Who stationeth himself for me with workers of iniquity?

17 Unless Jehovah [were] a help to me, My soul had almost inhabited silence.

18 If I have said, `My foot hath slipped,` Thy kindness, O Jehovah, supporteth me.

19 In the abundance of my thoughts within me, Thy comforts delight my soul.

20 Is a throne of mischief joined [with] Thee? A framer of perverseness by statute?

21 They decree against the soul of the righteous, And innocent blood declare wicked.

22 And Jehovah is for a high place to me, And my God [is] for a rock -- my refuge,

23 And turneth back on them their iniquity, And in their wickedness cutteth them off; Jehovah our God doth cut them off!