1 Saliamono, Dovydo sūnaus, Izraelio karaliaus, patarlės.2 Jos surašytos, kad pamokytų išminties, auklėtų ir padėtų suprasti išmintingus posakius,3 kad pamokytų išmintingai elgtis, pažinti teisumą, teisingumą ir bešališkumą;4 kad paprastiems suteiktų sumanumo, jaunuoliams­supratimo ir nuovokumo.5 Išmintingas klausydamas taps išmintingesnis, o protingas gaus išmintingų patarimų,6 kad suprastų patarles ir palyginimus, išminčių žodžius ir mįsles.7 Viešpaties baimė yra išminties pradžia, bet kvailiai niekina išmintį ir pamokymus.8 Mano sūnau, klausyk tėvo pamokymų ir neatmesk motinos nurodymų.9 Tai bus puošnus vainikas tavo galvai ir papuošalas tavo kaklui.10 Mano sūnau, jei tave vilios nusidėjėliai, nepritark jiems.11 Jei jie sako: "Eime su mumis tykoti kraujo ir ruošti pasalą nekaltam žmogui.12 Prarykime juos gyvus kaip pragaras, visiškai, kaip tuos, kurie eina į kapą.13 Mes rasime daug turto ir pripildysime grobiu savo namus.14 Su mumis mesi dalybų burtą, mūsų pinigai bus bendri".15 Mano sūnau, neik su jais, sulaikyk savo koją nuo jų tako.16 Jų kojos bėga į pikta, jie skuba kraują pralieti.17 Veltui tiesiamas tinklas paukščiams matant.18 Jie tykoja savo pačių kraujo, pasalą ruošia savo gyvybei.19 Toks yra kelias kiekvieno, kuris godus turto, jis atima jo savininko gyvybę.20 Išmintis šaukia gatvėje, pakelia balsą aikštėje.21 Ji šaukia svarbiausiose susibūrimo vietose ir miesto vartuose skelbia savo žodžius:22 "Neišmanėliai, ar ilgai dar mylėsite neišmanymą? Niekintojai, ar ilgai džiaugsitės savo patyčiomis? Kvailiai, ar ilgai nekęsite pažinimo?23 Klausykitės mano įspėjimų! Aš išliesiu jums savo dvasios, paskelbsiu savo žodžius.24 Kadangi aš šaukiau, o jūs nepaklausėte, ištiesiau jums ranką, bet niekas nekreipė dėmesio,25 jūs paniekinote mano patarimus ir nepaisėte mano įspėjimų,26 tai ir aš juoksiuos, kai jūs žlugsite, tyčiosiuos, kai jus apims baimė,27 kai siaubas užklups kaip audra ir pražūtis kaip viesulas, kai ateis sielvartas ir vargas.28 Tada jie šauksis manęs, bet aš neatsiliepsiu; jie ieškos manęs, bet neras.29 Nes jie nekentė pažinimo ir nepasirinko Viešpaties baimės.30 Jie nepriėmė mano patarimų ir paniekino mano barimą.31 Todėl jie valgys savo kelių vaisių, pasisotins savo sumanymais.32 Neišmanėlių užsispyrimas užmuš juos, kvailius pražudys jų neapdairumas.33 Kas manęs klauso, gyvens saugiai, bus ramus ir nebijos pikto".

1 Salomon, Daavidin pojan, Israelin kuninkaan, sananlaskut,2 viisauden ja kurin oppimiseksi, ymmärryksen sanojen ymmärtämiseksi,3 taitoa tuovan kurin, vanhurskauden, oikeuden ja vilpittömyyden saamiseksi,4 mielevyyden antamiseksi yksinkertaisille, tiedon ja taidollisuuden nuorille.5 Viisas kuulkoon ja saakoon oppia lisää, ja ymmärtäväinen hankkikoon elämänohjetta6 ymmärtääkseen sananlaskuja ja vertauksia, viisasten sanoja ja heidän ongelmiansa.7 Herran pelko on tiedon alku; hullut pitävät halpana viisauden ja kurin.8 Kuule, poikani, isäsi kuritusta äläkä hylkää äitisi opetusta,9 sillä ne ovat ihana seppele sinun päähäsi ja käädyt sinun kaulaasi.10 Poikani, jos synnintekijät sinua viekoittelevat, älä suostu.12 nielaiskaamme niinkuin tuonela heidät elävältä, ehyeltään, niinkuin hautaan vaipuvaiset;13 me saamme kaikenlaista kallista tavaraa, täytämme talomme saaliilla;15 Älä lähde, poikani, samalle tielle kuin he, pidätä jalkasi heidän poluiltansa.16 Sillä heidän jalkansa juoksevat pahuuteen, kiiruhtavat vuodattamaan verta.17 Sillä verkko on viritetty kaikille siivekkäille, niin että ne sen näkevät. -Mutta turhaan:18 omaa vertansa he väijyvät, vaanivat omaa henkeänsä.19 Näin käy jokaiselle väärän voiton pyytäjälle: se ottaa haltijaltaan hengen.20 Viisaus huutaa kadulla, antaa äänensä kuulua toreilla;21 meluisten katujen kulmissa se kutsuu, porttien ovilta kaupungissa sanansa sanoo:22 Kuinka kauan te, yksinkertaiset, rakastatte yksinkertaisuutta, kuinka kauan pilkkaajilla on halu pilkkaan ja tyhmät vihaavat tietoa?23 Kääntykää minun nuhdeltavikseni. Katso, minä vuodatan teille henkeäni, saatan sanani tiedoksenne.24 Kun minä kutsuin ja te estelitte, kun ojensin kättäni eikä kenkään kuunnellut,25 vaan te vieroksuitte kaikkia minun neuvojani, ette suostuneet minun nuhteisiini,26 niin minäkin nauran teidän hädällenne, pilkkaan, kun tulee se, mitä te kauhistutte;27 kun myrskynä tulee se, mitä te kauhistutte, kun hätänne saapuu tuulispäänä, kun päällenne tulee vaiva ja ahdistus.28 Silloin he minua kutsuvat, mutta minä en vastaa, etsivät minua, mutta eivät löydä.29 Koska he vihasivat tietoa, eivät valinneet osaksensa Herran pelkoa30 eivätkä suostuneet minun neuvooni, vaan katsoivat kaiken minun nuhteluni halvaksi,31 saavat he syödä oman vaelluksensa hedelmiä ja saavat kyllänsä omista hankkeistaan.32 Sillä yksinkertaiset tappaa heidän oma luopumuksensa, ja tyhmät tuhoaa heidän oma suruttomuutensa.33 Mutta joka minua kuulee, saa asua turvassa ja olla rauhassa onnettomuuden kauhuilta.