1 Kaip sniegas vasarą ir lietus pjūties metu, taip garbė netinka kvailiui.2 Kaip žvirblis nuskrenda ir kregždė nulekia, taip neišsipildys neužpelnytas prakeikimas.3 Botagas arkliui, žąslai asilui, rykštė kvailio nugarai.4 Neatsakyk kvailiui pagal jo kvailumą, kad netaptum panašus į jį.5 Atsakyk kvailiui pagal jo kvailumą taip, kad jis neatrodytų sau išmintingas.6 Kas siunčia kvailą pasiuntinį, nusikerta kojas ir patiria nuostolį.7 Kaip luošas negali vaikščioti savo kojomis, taip patarlė netinka kvailiui.8 Gerbti kvailą yra kaip dėti brangakmenį į mėtyklę.9 Kaip erškėtis girtuoklio rankoje, taip patarlė kvailio burnoje.10 Didis Dievas, kuris visa padarė, atlygina kvailiui ir neištikimam.11 Kaip šuo grįžta prie savo vėmalo, taip kvailys kartoja savo kvailystes.12 Kvailys teikia daugiau vilties negu žmogus, kuris laiko save išmintingu.13 Tinginys sako: "Liūtas kelyje! Žiaurus liūtas gatvėje!"14 Kaip durys sukasi ant vyrių, taip tinginys vartosi lovoje.15 Tinginys įkiša savo ranką į dubenį, bet jam sunku pakelti ją prie burnos.16 Tinginys laiko save išmintingesniu už septynis vyrus, galinčius išmintingai atsakyti.17 Kas praeidamas įsikiša į vaidus, kurie jo neliečia, elgiasi kaip tas, kuris šunį griebia už ausų.18 Kaip beprotis, kuris mėto žarijas, laido strėles ir žudo,19 yra tas, kas apgauna artimą ir sako: "Aš pajuokavau".20 Kai nėra malkų, gęsta ugnis; pašalinus apkalbėtoją, baigiasi ginčai.21 Kaip iš anglių atsiranda žarijos ir iš malkų ugnis, taip vaidingas žmogus sukelia kivirčus.22 Apkalbos yra lyg skanėstas, kuris pasiekia žmogaus vidurius.23 Karšti žodžiai ir nedora širdis yra kaip sidabro priemaišomis aptraukta molinė šukė.24 Kas neapkenčia, slepia tai po savo lūpomis ir laiko klastą savyje.25 Kai jis kalba maloniai, netikėk juo: jo širdyje yra septynios bjaurystės.26 Nors jis neapykantą slepia žodžiais, jo nedorybė paaiškės tautos susirinkime.27 Kas kasa duobę, pats į ją įkrinta. Kas parita akmenį, ant to jis sugrįžta.28 Meluojantis liežuvis nekenčia tų, kurie nuo jo nukenčia. Pataikaujanti burna sukelia pražūtį.

1 Yhtä vähän kuin lumi kesällä ja sade elonaikana soveltuu tyhmälle kunnia.2 Kuin liitävä lintu, kuin lentävä pääskynen on aiheeton kirous: ei se toteen käy.3 Hevoselle ruoska, aasille suitset, tyhmille vitsa selkään!4 Älä vastaa tyhmälle hänen hulluutensa mukaan, ettet olisi hänen kaltaisensa sinäkin.5 Vastaa tyhmälle hänen hulluutensa mukaan, ettei hän itseänsä viisaana pitäisi.6 Jalat altaan katkaisee ja vääryyttä saa juoda, joka sanan lähettää tyhmän mukana.7 Velttoina riippuvat halvatun sääret; samoin sananlasku tyhmäin suussa.8 Yhtä kuin sitoisi kiven linkoon kiinni, on antaa kunniaa tyhmälle.9 Kuin ohdake, joka on osunut juopuneen käteen, on sananlasku tyhmäin suussa.10 Kuin jousimies, joka kaikkia haavoittaa, on se, joka tyhmän pestaa, kulkureita pestaa.11 Kuin koira, joka palajaa oksennuksilleen, on tyhmä, joka yhä uusii hulluuksiansa.12 Näet miehen, viisaan omissa silmissään-enemmän on toivoa tyhmästä kuin hänestä.14 Ovi saranoillaan kääntyilee, laiska vuoteellansa.15 Laiska pistää kätensä vatiin; ei viitsi sitä viedä suuhunsa jälleen.16 Laiska on omissa silmissään viisaampi kuin seitsemän, jotka vastaavat taitavasti.17 Kulkukoiraa korviin tarttuu se, joka syrjäisten riidasta suuttuu.18 Kuin mieletön, joka ammuskelee tulisia surmannuolia,20 Halkojen loppuessa sammuu tuli, ja panettelijan poistuessa taukoaa tora.21 Hehkuksi hiilet, tuleksi halot, riidan lietsomiseksi toraisa mies.22 Panettelijan puheet ovat kuin herkkupalat ja painuvat sisusten kammioihin asti.23 Kuin hopeasilaus saviastian pinnalla ovat hehkuvat huulet ja paha sydän.24 Vihamies teeskentelee huulillaan, mutta hautoo petosta sydämessänsä.25 Jos hän muuttaa suloiseksi äänensä, älä häntä usko, sillä seitsemän kauhistusta hänellä on sydämessä.26 Vihamielisyys kätkeytyy kavalasti, mutta seurakunnan kokouksessa sen pahuus paljastuu.27 Joka kuopan kaivaa, se itse siihen lankeaa; ja joka kiveä vierittää, sen päälle se takaisin vyörähtää.28 Valheellinen kieli vihaa omia ruhjomiansa, ja liukas suu saa turmiota aikaan.