1 Žodžiai Agūro, Jakės sūnaus. Taip jis kalbėjo Itieliui, pačiam Itieliui ir Ukalui:2 "Aš suprantu mažiau negu kiti ir neturiu žmogaus proto.3 Aš nesimokiau išminties ir neturiu Šventojo pažinimo.4 Kas užžengė į dangų ir nusileido? Kas sulaikė vėją savo rankomis? Kas įvyniojo vandenis į drabužį? Kas nustatė žemės ribas? Kuo vardu Jis ir Jo sūnus, ar žinai?5 Kiekvienas Dievo žodis yra tyras; Jis yra skydas tiems, kurie Juo pasitiki.6 Nieko nepridėk prie Jo žodžių, kad Jis neapkaltintų tavęs ir neliktum melagis.7 Dviejų dalykų prašau, neužgink man jų pirma, negu mirsiu.8 Pašalink nuo manęs tuštybę ir melą; neduok man turtų nė skurdo, maitink mane tuo, ko man reikia,9 kad pasisotinęs neišsiginčiau Tavęs ir nesakyčiau: ‘Kas yra Viešpats?’ arba nuskurdęs nevogčiau ir be reikalo neminėčiau Dievo vardo.10 Neskųsk tarno jo šeimininkui, kad jis nekeiktų tavęs ir tu neliktum kaltas.11 Yra karta, kuri keikia tėvą ir nelaimina motinos.12 Karta, kuri laiko save švaria, bet nenusiplauna savo purvo.13 Karta, kurios išdidus žvilgsnis ir pakeltos blakstienos.14 Karta, kurių dantys yra kardai ir peiliai, kuriais ji suryja vargšus krašte ir beturčius tarp žmonių.15 Siurbėlė turi dvi dukteris, kurios šaukia: ‘Duok, duok!’ Trys dalykai yra nepasotinami, o ketvirtas niekada nesako: ‘Užtenka’.16 Tai mirusiųjų buveinė, nevaisingos įsčios, žemė, kuri sugeria vandenį, ir ugnis­ji nesako: ‘Užtenka!’17 Akis, kurios tyčiojasi iš tėvo ir niekina paklusnumą motinai, iškapos varnai slėnyje ir suės erelio jaunikliai.18 Trys dalykai man nesuvokiami ir ketvirtojo nesuprantu:19 erelio kelias padangėje, gyvatės­ant uolos, laivo­jūroje ir vyro kelias su mergaite.20 Štai kelias neištikimos moters; ji pavalgo ir, nusišluosčiusi lūpas, sako: ‘Nieko blogo nepadariau’.21 Dėl trijų dalykų sujuda žemė, ketvirtojo ji negali pakęsti:22 tarno, kai jis karaliauja, kvailio, kai jis pasisotina,23 bjaurios moteriškės, kai ji išteka, ir tarnaitės, kuri užima šeimininkės vietą.24 Keturi žemės gyvūnai yra maži, bet labai išmintingi:25 skruzdės nėra stipri tauta, tačiau vasarą prisirengia sau maisto;26 triušiai yra silpni, tačiau pasidaro namus uolose;27 skėriai neturi karaliaus, tačiau tvarkingai skrenda būriais;28 voras audžia savo rankomis, tačiau būna ir karaliaus rūmuose.29 Trys vaikšto išdidžiai, ketvirtas eina didingai:30 liūtas­stipriausias tarp žvėrių, nebijo nieko;31 kurtas, ožys ir karalius priešaky savo žmonių.32 Jei buvai kvailas ir aukštinai save ar planavai pikta, užsidenk ranka savo burną.33 Plakant pieną, gaunamas sviestas; stipriai šnypščiant nosį, pasirodo kraujas; pykčio kurstymas sukelia ginčą".

1 Aagurin, Jaaken pojan, sanat; lauselma. Näin puhuu se mies: Minä olen väsyttänyt itseni, Jumala; olen väsyttänyt itseni, Jumala, ja menehdyn.2 Sillä järjetön olen minä mieheksi, ei ole minulla ihmisymmärrystä;3 enkä ole oppinut viisautta, tullakseni tuntemaan Pyhintä.4 Kuka on noussut taivaaseen ja astunut sieltä alas? Kuka on koonnut kouriinsa tuulen? Kuka on sitonut vedet vaipan sisään? Kuka on kohdalleen asettanut maan ääret kaikki? Mikä on hänen nimensä ja mikä hänen poikansa nimi, jos sen tiedät?5 Jokainen Jumalan sana on taattu; hän on niiden kilpi, jotka häneen turvaavat.6 Älä lisää hänen sanoihinsa mitään, ettei hän vaatisi sinua tilille ja ettet valhettelijaksi joutuisi.7 Kahta minä sinulta pyydän, älä niitä minulta koskaan kiellä, kuolemaani saakka:8 Vilppi ja valhepuhe pidä minusta kaukana. Älä köyhyyttä, älä rikkautta minulle anna; anna minulle ravinnoksi määräosani leipää,10 Älä kieli palvelijasta hänen herrallensa; muutoin hän sinut kiroaa, ja sinä saat siitä kärsiä.11 Voi sukua, joka isäänsä kiroaa eikä siunaa äitiänsä;12 sukua, joka on omissa silmissään puhdas, vaikka ei ole pesty liastansa!13 Voi sukua-kuinka ylpeät ovatkaan sen silmät ja kuinka korskea silmänluonti-14 sukua, jonka hampaat ovat miekkoja ja leukaluut veitsiä syödäksensä kurjat maasta pois ja köyhät ihmisten joukosta!17 Joka isäänsä pilkkaa ja pitää halpana totella äitiänsä, häneltä korpit puron luona hakkaavat silmän, ja kotkan poikaset syövät sen.18 Kolme on minusta ylen ihmeellistä, ja neljä on, joita en käsitä:19 kotkan jäljet taivaalla, käärmeen jäljet kalliolla, laivan jäljet keskellä merta ja miehen jäljet nuoren naisen tykönä.21 Kolmen alla järkkyy maa, ja neljän alla ei se jaksa kestää:22 orjan alla, kun hän kuninkaaksi pääsee, houkan, kun hän saa kyllälti leipää,23 hyljityn alla, kun hän miehen saa, ja palvelijattaren, kun hän emäntänsä syrjäyttää.24 Neljä on maassa vähäisintä, mutta viisaan viisasta silti:25 Muurahaiset ovat voimaton kansa, mutta he hankkivat leipänsä kesällä;26 tamaanit ovat heikko kansa, mutta he laittavat majansa kallioihin;27 heinäsirkoilla ei ole kuningasta, mutta koko lauma lähtee järjestyksessä liikkeelle;28 sisiliskoon voi tarttua käsin, mutta kuitenkin se oleskelee kuninkaan linnoissa.29 Kolmella on komea astunta, ja neljä komeasti kulkee:30 leijona, sankari eläinten joukossa, joka ei vääjää ketään,31 hevonen, solakkakylki, tai kauris, ja kuningas joukkonsa johdossa.32 Jos ylpeilit-olipa se houkkamaisuutta tai harkittua-niin laske käsi suullesi.33 Sillä maitoa pusertamalla saa voin, nenää pusertamalla saa veren, ja vihoja pusertamalla saa riidan.