1 Mano sūnau, jei laidavai už savo artimą ar padavei ranką už svetimąjį,2 tu įsipainiojai savo burnos žodžiais ir esi sugautas savo kalbomis.3 Daryk štai ką, mano sūnau, ir gelbėk save, nes esi patekęs į savo artimo rankas: eik, nusižemink ir maldauk savo artimą.4 Neduok miegoti savo akims ir neleisk užsimerkti akių vokams.5 Gelbėkis kaip elnė iš medžiotojo, kaip paukštis iš paukštgaudžio rankų.6 Tinginy, eik pas skruzdę, apsvarstyk jos kelius ir būk išmintingas.7 Ji neturi vadovo, prižiūrėtojo ar valdovo,8 bet paruošia sau maisto vasarą ir pjūties metu renka atsargas.9 Ar ilgai miegosi, tinginy? Kada atsikelsi iš savo miego?10 Truputį pamiegosi, truputį pasnausi, truputį pagulėsi sudėjęs rankas,11 ir ateis skurdas kaip pakeleivis ir nepriteklius kaip ginkluotas plėšikas.12 Nenaudėlis žmogus, piktadarys, vaikštinėja su klastinga burna,13 mirksi akimis, trypia kojomis, rodo pirštu.14 Klasta jo širdyje, jis nuolat planuoja pikta ir sėja vaidus.15 Todėl staiga ateis jo žlugimas, ūmai bus jis sudaužytas, nesulaukęs pagalbos.16 Viešpats nekenčia šešių dalykų, septyni yra pasibjaurėjimas Jo akyse:17 išdidus žvilgsnis, meluojantis liežuvis, rankos, praliejančios nekaltą kraują,18 širdis, planuojanti nedorybę, kojos, greitos bėgti į pikta,19 neteisingas liudytojas, kalbantis melą ir žmogus, sėjantis nesantaiką tarp brolių.20 Mano sūnau, laikykis savo tėvo įsakymų ir nepaniekink motinos įstatymo.21 Visam laikui užrišk juos ant savo širdies, apsivyniok aplink kaklą.22 Tau einant, jie lydės tave, tau atsigulus, jie saugos tave, tau pabudus, jie kalbės su tavimi.23 Įsakymas yra žiburys, įstatymas­šviesa, o pamokantis pabarimas­gyvenimo kelias.24 Jie saugos tave nuo nedoros moters, nuo svetimos moters meilikaujančios kalbos.25 Negeisk jos grožio savo širdyje, tenesuvilioja tavęs jos blakstienos.26 Dėl paleistuvės vyras lieka tik su duonos kąsniu, neištikimoji medžioja jo brangią gyvybę.27 Ar gali žmogus paimti ugnį į savo antį ir nesudeginti drabužių?28 Ar gali kas, vaikščiodamas ant žarijų, nenusideginti kojų?29 Taip ir tas, kas įeina pas artimo žmoną; kas paliečia ją, neliks nekaltas.30 Vagis ne taip niekinamas, jei jis vagia būdamas alkanas ir norėdamas pasisotinti.31 Tačiau pagautas jis atlygins septyneriopai ir atiduos visą savo namų turtą.32 Svetimoteriaujančiam trūksta proto, jis pats save pražudo.33 Žaizdų ir nešlovės jis susilauks, jo gėda nebus išdildyta;34 nes pavydas sužadins vyro įniršį, jis nepasigailės keršto dieną.35 Jis nepriims jokios išpirkos ir nenusiramins, nors duotum jam daugybę dovanų.

1 Poikani, jos olet ketä lähimmäisellesi taannut, lyönyt kättä vieraalle;2 jos olet kietoutunut oman suusi sanoihin, joutunut suusi sanoista kiinni,3 niin tee toki, poikani, pelastuaksesi tämä, koska olet joutunut lähimmäisesi kouriin: Mene, heittäydy maahan ja ahdista lähimmäistäsi;4 Älä suo silmillesi unta äläkä silmäluomillesi lepoa.5 Pelastaudu käsistä niinkuin gaselli, niinkuin lintu pyydystäjän käsistä.6 Mene, laiska, muurahaisen tykö, katso sen menoja ja viisastu.7 Vaikka sillä ei ole ruhtinasta, ei päällysmiestä eikä hallitsijaa,8 se kuitenkin hankkii leipänsä kesällä ja kokoaa varastoon ruokansa elonaikana.9 Kuinka kauan sinä, laiska, makaat, milloinka nouset unestasi?10 Nuku vielä vähän, torku vähän, makaa vähän ristissä käsin,11 niin köyhyys käy päällesi niinkuin rosvo ja puute niinkuin asestettu mies.12 Kelvoton ihminen, väärä mies on se, joka kulkee suu täynnä vilppiä,13 silmää iskee, jaloillaan merkkiä antaa, sormillansa viittoo,14 kavaluus mielessä, pahaa aina hankitsee, riitoja rakentaa.15 Sentähden hänen turmionsa tulee yhtäkkiä, tuokiossa hänet rusennetaan, eikä apua ole.16 Näitä kuutta Herra vihaa, ja seitsemää hänen sielunsa kauhistuu:17 ylpeitä silmiä, valheellista kieltä, käsiä, jotka vuodattavat viatonta verta,18 sydäntä, joka häijyjä juonia miettii, jalkoja, jotka kiiruusti juoksevat pahaan,19 väärää todistajaa, joka valheita puhuu, ja riidan rakentajaa veljesten kesken.20 Säilytä, poikani, isäsi käsky äläkä hylkää äitisi opetusta.21 Pidä ne aina sydämellesi sidottuina, kääri ne kaulasi ympärille.22 Kulkiessasi ne sinua taluttakoot, maatessasi sinua vartioikoot, herätessäsi sinua puhutelkoot.23 Sillä käsky on lamppu, opetus on valo, ja kurittava nuhde on elämän tie,24 että varjeltuisit pahasta naisesta, vieraan vaimon liukkaasta kielestä.25 Älköön sydämesi himoitko hänen kauneuttaan, älköönkä hän sinua katseillaan vangitko.26 Sillä porttonaisen tähden menee leipäkakkukin, ja naitu nainen pyydystää kallista sielua.27 Voiko kukaan kuljettaa tulta helmassaan, puvun häneltä palamatta?28 Voiko kukaan kävellä hiilloksella, jalkain häneltä kärventymättä?29 Samoin käy sen, joka menee lähimmäisensä vaimon luo: ei jää rankaisematta kukaan, joka häneen kajoaa.30 Eikö halveksita varasta, vaikka hän olisi nälissään varastanut hengenpiteikseen?31 Onhan hänen, jos tavataan, seitsenkertaisesti korvattava, annettava kaikki talonsa varat.32 Joka vaimon kanssa avion rikkoo, on mieletön; itsensä menettää, joka niin tekee.33 Hän saa vaivan ja häpeän, eikä hänen häväistystään pyyhitä pois.34 Sillä luulevaisuus nostaa miehen vihan, ja säälimätön on hän koston päivänä.35 Ei hän huoli mistään lunastusmaksusta, ei suostu, vaikka kuinka lahjaasi lisäät.