1 Argi išmintis nešaukia ir supratimas nekelia savo balso?2 Aukštumose, prie kelių ir prie takų ji stovi.3 Prie miesto vartų, prie įėjimo į miestą, prie durų šaukia:4 "Žmonės, į jus aš kreipiuosi, jums šaukiu, žmonių sūnūs.5 Jūs neišmanėliai, mokykitės išminties; jūs kvailiai, įgykite supratingą širdį.6 Klausykite, nes aš kalbėsiu apie didingus dalykus, mano lūpos skelbs teisumą.7 Mano burna kalbės tiesą, ir nedorybė yra pasibjaurėjimas mano lūpoms.8 Visi mano žodžiai yra teisingi, juose nėra klastos ir iškraipymo.9 Jie yra aiškūs išmanantiems ir teisingi suprantantiems.10 Priimkite mano pamokymą, o ne sidabrą; pažinimą, o ne gryną auksą.11 Išmintis yra brangesnė už deimantus, su ja nesulyginama visa, ko galima trokšti.12 Aš, išmintis, gyvenu su protingumu, atrandu pažinimą bei nuovokumą.13 Viešpaties baimė­nekęsti pikto. Išdidumo, puikybės, piktų kelių ir klastingos burnos aš neapkenčiu.14 Manyje patarimas ir sveikas protas, aš turiu supratimą ir jėgą.15 Manimi karaliai karaliauja ir kunigaikščiai leidžia įstatymus.16 Manimi kunigaikščiai, kilmingieji ir teisėjai valdo kraštą.17 Aš myliu tuos, kurie mane myli. Kas anksti manęs ieško, suras mane.18 Aš turiu turtus ir garbę, išliekančius turtus ir teisumą.19 Mano vaisius yra brangesnis už gryną auksą, ir pelno iš manęs daugiau negu iš rinktinio sidabro.20 Aš vedu teisumo keliu, viduriu teisingumo tako,21 kad mane mylintiems duočiau paveldėti turtus ir pripildyčiau jų sandėlius.22 Viešpats turėjo mane savo kelio pradžioje, prieš visus savo darbus.23 Nuo amžių aš įtvirtinta, nuo pradžios, prieš pasaulio sutvėrimą.24 Aš buvau pagimdyta, kai dar netryško vandens šaltiniai, nebuvo gelmių.25 Pirma kalnų ir kalvų iškilimo aš buvau pagimdyta,26 kai Jis dar nebuvo padaręs žemės, jos laukų ir pirmųjų žemės dulkių.27 Kai Jis paruošė dangus, aš ten buvau. Kai Jis nubrėžė ribą virš gelmių,28 įtvirtino debesis viršuje ir sustiprino gelmių šaltinius,29 davė jūrai nurodymą, kad vandenys neperžengtų Jo įsakymo, ir dėjo žemės pamatus,30 aš buvau šalia Jo kaip įgudęs menininkas, gėrėjausi kas dieną ir džiūgavau Jo akivaizdoje.31 Džiaugiausi Jo apgyvendintame pasaulyje ir grožėjausi žmonių vaikais.32 Dabar, vaikai, klausykite manęs. Palaiminti, kurie eina mano keliais.33 Klausykite pamokymų ir būkite išmintingi, neatmeskite jų.34 Palaimintas žmogus, kuris klauso manęs, kasdien budi prie mano vartų ir laukia prie mano durų.35 Kas randa mane, randa gyvenimą ir įgis Viešpaties palankumą.36 Kas nusideda prieš mane, tas kenkia pats sau. Kas manęs nekenčia, myli mirtį".

1 Eikö viisaus kutsu, eikö taito anna äänensä kuulua?2 Ylös kummuille, tien viereen, polkujen risteyksiin hän on asettunut.3 Porttien pielissä, kaupungin portilla, oviaukoissa hän huutaa:5 Tulkaa, yksinkertaiset, mieleviksi; tulkaa järkeviksi, te tyhmät.6 Kuulkaa, sillä jalosti minä puhun, ja avaan huuleni puhumaan, mikä oikein on;7 sillä totuutta minun suuni haastaa, ja jumalattomuus on minun huulilleni kauhistus.8 Vanhurskaat ovat minun suuni sanat kaikki, ei ole niissä mitään petollista, ei väärää.9 Ne ovat kaikki oikeat ymmärtäväiselle, suorat niille, jotka löysivät tiedon.10 Ottakaa minun kuritukseni, älkääkä hopeata, ja tieto ennen valituinta kultaa.11 Sillä parempi on viisaus kuin helmet, eivät mitkään kalleudet vedä sille vertaa.12 Minä, viisaus, olen perehtynyt mielevyyteen, olen löytänyt tiedon ja taidollisuuden.13 Herran pelko on pahan vihaamista. Kopeutta ja ylpeyttä, pahaa tietä ja kavalaa suuta minä vihaan.14 Minulla on neuvo ja neuvokkuus; minä olen ymmärrys, minulla on voima.15 Minun avullani kuninkaat hallitsevat, ruhtinaat säädöksensä vanhurskaasti säätävät.16 Minun avullani päämiehet vallitsevat ja ylhäiset, maan tuomarit kaikki.17 Minä rakastan niitä, jotka minua rakastavat, ja jotka minua varhain etsivät, ne löytävät minut.18 Minun tykönäni on rikkaus ja kunnia, ikivanha varallisuus ja vanhurskaus.19 Minun hedelmäni on parempi kuin kulta, kuin puhtain kulta, minun antamani voitto valituinta hopeata parempi.20 Minä vaellan vanhurskauden polkua, oikeuden teitten keskikohtaa,21 antaakseni niille, jotka minua rakastavat, pysyvän perinnön ja täyttääkseni heidän aarrekammionsa.22 Herra loi minut töittensä esikoiseksi, ensimmäiseksi teoistaan, ennen aikojen alkua.23 Iankaikkisuudesta minä olen asetettu olemaan, alusta asti, hamasta maan ikiajoista.24 Ennenkuin syvyyksiä oli, synnyin minä, ennenkuin oli lähteitä, vedestä rikkaita.25 Ennenkuin vuoret upotettiin paikoilleen, ennen kukkuloita, synnyin minä,26 kun hän ei vielä ollut tehnyt maata, ei mantua, ei maanpiirin tomujen alkuakaan.27 Kun hän taivaat valmisti, olin minä siinä, kun hän veti piirin syvyyden pinnalle,28 kun hän teki vahvoiksi pilvet korkeudessa, kun syvyyden lähteet saivat voiman,29 kun hän merelle asetti sen rajat, että vedet eivät kävisi hänen käskynsä yli, kun hän vahvisti maan perustukset,30 silloin minä hänen sivullansa hoidokkina olin, ihastuksissani olin päivästä päivään ja leikitsin hänen edessänsä kaikin ajoin;31 leikitsin hänen maanpiirinsä päällä, ja ihastukseni olivat ihmislapset.32 Siis te, lapset, kuulkaa minua; autuaat ne, jotka noudattavat minun teitäni!33 Kuritusta kuulkaa, niin viisastutte; älkää sen antako mennä menojaan.34 Autuas se ihminen, joka minua kuulee, valvoo minun ovillani päivästä päivään, vartioitsee minun ovieni pieliä!35 Sillä joka minut löytää, löytää elämän ja saa Herran mielisuosion.