1 L’anima mia prova disgusto della vita; vo’ dar libero corso al mio lamento, vo’ parlar nell’amarezza dell’anima mia!2 Io dirò a Dio: "Non mi condannare! Fammi sapere perché contendi meco!"3 Ti par egli ben fatto d’opprimere, di sprezzare l’opera delle tue mani e di favorire i disegni de’ alvagi?4 Hai tu occhi di carne? Vedi tu come vede l’uomo?5 I tuoi giorni son essi come i giorni del mortale, i tuoi anni son essi come gli anni degli umani,6 che tu investighi tanto la mia iniquità, che t’informi così del mio peccato,7 pur sapendo ch’io non son colpevole, e che non v’è chi mi liberi dalla tua mano?8 Le tue mani m’hanno formato m’hanno fatto tutto quanto… e tu mi distruggi!9 Deh, ricordati che m’hai plasmato come argilla… e tu mi fai ritornare in polvere!10 Non m’hai tu colato come il latte e fatto rapprender come il cacio?11 Tu m’hai rivestito di pelle e di carne, e m’hai intessuto d’ossa e di nervi.12 Mi sei stato largo di vita e di grazia, la tua provvidenza ha vegliato sul mio spirito,13 ed ecco quello che nascondevi in cuore! Sì, lo so, questo meditavi:14 se avessi peccato, l’avresti ben tenuto a mente, e non m’avresti assolto dalla mia iniquità.15 Se fossi stato malvagio, guai a me! Se giusto, non avrei osato alzar la fronte, sazio d’ignominia, spettatore della mia miseria.16 Se l’avessi alzata, m’avresti dato la caccia come ad un leone e contro di me avresti rinnovato le tue maraviglie;17 m’avresti messo a fronte nuovi testimoni, e avresti raddoppiato il tuo sdegno contro di me; legioni su legioni m’avrebbero assalito.18 E allora, perché m’hai tratto dal seno di mia madre? Sarei spirato senza che occhio mi vedesse!19 Sarei stato come se non fossi mai esistito, m’avrebbero portato dal seno materno alla tomba!20 Non son forse pochi i giorni che mi restano? Cessi egli dunque, mi lasci stare, ond’io mi rassereni un poco,21 prima ch’io me ne vada, per non più tornare, nella terra delle tenebre e dell’ombra di morte:22 terra oscura come notte profonda, ove regnano l’ombra di morte ed il caos, il cui chiarore è come notte scura".

2 minä sanon Jumalalle: 'Älä tuomitse minua syylliseksi; ilmaise minulle, miksi vaadit minua tilille.3 Onko sinulla hyötyä siitä, että teet väkivaltaa, että oman käsialasi hylkäät, mutta valaiset jumalattomain neuvoa?4 Onko sinulla lihan silmät, katsotko, niinkuin ihminen katsoo?5 Ovatko sinun päiväsi niinkuin ihmisen päivät, ovatko vuotesi niinkuin miehen vuodet,6 koska etsit vääryyttä minusta ja tutkit minun syntiäni,7 vaikka tiedät, etten ole syyllinen ja ettei ole ketään, joka sinun käsistäsi auttaa?'8 Sinun kätesi ovat minut luoneet ja tehneet; yhtäkaikki minut perin juurin tuhoat.9 Muista, että sinä olet muovaillut minut niinkuin saven, ja nyt muutat minut tomuksi jälleen.10 Etkö sinä valanut minua niinkuin maitoa ja juoksuttanut niinkuin juustoa?11 Sinä puetit minut nahalla ja lihalla ja kudoit minut luista ja jänteistä kokoon.12 Elämän ja armon olet sinä minulle suonut, ja sinun huolenpitosi on varjellut minun henkeni.13 Mutta sinä kätkit sydämeesi tämän; minä tiedän, että tämä oli sinun mielessäsi:14 jos minä syntiä tein, niin sinä vartioitsit minua, ja minun rikostani et antanut anteeksi.15 Jos olisin syyllinen, niin voi minua! Ja vaikka olisin oikeassa, en kuitenkaan voisi päätäni nostaa, häpeästä kylläisenä ja kurjuuttani katsellen.16 Jos minun pääni nousee, niin sinä ajat minua niinkuin leijona ja teet yhä ihmeitäsi minua vastaan.17 Sinä hankit yhä uusia todistajia minua vastaan, ja vihasi minuun kasvaa, ja sinä tuot vereksiä joukkoja minun kimppuuni.18 Miksi toit minut ilmoille äitini kohdusta? Jospa olisin kuollut, ihmissilmän näkemätönnä!19 Niin minä olisin, niinkuin minua ei olisi ollutkaan; minut olisi kannettu äidin kohdusta hautaan.20 Ovathan päiväni vähissä; hän antakoon minun olla rauhassa, hän kääntyköön minusta pois, että hiukkasen ilostuisin,21 ennenkuin lähden, ikinä palajamatta, pimeyden ja synkeyden maahan,