1 Allora Elifaz di Teman rispose disse:2 "Se provassimo a dirti una parola ti darebbe fastidio? Ma chi potrebbe trattener le parole?3 Ecco tu n’hai ammaestrati molti, hai fortificato le mani stanche;4 le tue parole hanno rialzato chi stava cadendo, hai raffermato le ginocchia vacillanti;5 e ora che il male piomba su te, tu ti lasci abbattere; ora ch’è giunto fino a te, sei tutto smarrito.6 La tua pietà non è forse la tua fiducia, e l’integrità della tua vita la speranza tua?7 Ricorda: quale innocente perì mai? e dove furono gli uomini retti mai distrutti?8 Io per me ho visto che coloro che arano iniquità e seminano tormenti, ne mietono i frutti.9 Al soffio di Dio essi periscono, dal vento del suo corruccio son consumati.10 Spenta è la voce del ruggente, sono spezzati i denti dei leoncelli.11 Perisce per mancanza di preda il forte leone, e restan dispersi i piccini della leonessa.12 Una parola m’è furtivamente giunta, e il mio orecchio ne ha còlto il lieve sussurro.13 Fra i pensieri delle visioni notturne, quando un sonno profondo cade sui mortali,14 uno spavento mi prese, un tremore che mi fece fremer tutte l’ossa.15 Uno spirito mi passò dinanzi, e i peli mi si rizzarono addosso.16 Si fermò, ma non riconobbi il suo sembiante; una figura mi stava davanti agli occhi e udii una voce sommessa che diceva:17 "Può il mortale esser giusto dinanzi a Dio? Può l’uomo esser puro dinanzi al suo Fattore?18 Ecco, Iddio non si fida de’ suoi propri servi, e trova difetti nei suoi angeli;19 quanto più in quelli che stanno in case d’argilla, che han per fondamento la polvere e son schiacciati al par delle tignuole!20 Tra la mattina e la sera sono infranti; periscono per sempre, senza che alcuno se ne accorga.21 La corda della lor tenda, ecco, è strappata, e muoion senza posseder la sapienza".

1 Silloin teemanilainen Elifas lausui ja sanoi:3 Katso, monta sinä olet ojentanut, ja hervonneita käsiä olet vahvistanut;4 sanasi ovat nostaneet kompastunutta, ja rauenneita polvia olet voimistanut.5 Mutta nyt, kun itseäsi kova kohtaa, sinä tuskastut, kun se sinuun sattuu, sinä kauhistut.6 Eikö jumalanpelkosi ole sinun uskalluksesi ja nuhteeton vaelluksesi sinun toivosi?7 Ajattele, kuka viaton on koskaan hukkunut, ja missä ovat rehelliset joutuneet perikatoon?8 Minkä minä olen nähnyt, niin ne, jotka vääryyttä kyntävät ja turmiota kylvävät, ne sitä niittävätkin.9 Jumalan henkäyksestä he hukkuvat, hänen vihansa hengestä he häviävät.10 Leijonan ärjyntä, jalopeuran ääni vaiennetaan, ja nuorten leijonain hampaat murskataan;11 jalopeura menehtyy saaliin puutteesta, ja naarasleijonan pennut hajaantuvat.12 Ja minulle tuli salaa sana, korvani kuuli kuiskauksen,13 kun ajatukset liikkuivat öisissä näyissä, kun raskas uni oli vallannut ihmiset.14 Pelko ja vavistus yllättivät minut, peljästyttivät kaikki minun luuni.15 Tuulen henkäys hiveli kasvojani, ihoni karvat nousivat pystyyn.16 Siinä seisoi-sen näköä en erottanut-haamu minun silmäini edessä; minä kuulin kuiskaavan äänen:17 'Onko ihminen vanhurskas Jumalan edessä, onko mies Luojansa edessä puhdas?18 Katso, palvelijoihinsakaan hän ei luota, enkeleissäänkin hän havaitsee vikoja;19 saati niissä, jotka savimajoissa asuvat, joiden perustus on maan tomussa! He rusentuvat kuin koiperhonen;20 ennenkuin aamu ehtooksi muuttuu, heidät muserretaan. Kenenkään huomaamatta he hukkuvat ainiaaksi.