1 Allora Giobbe rispose e disse:2 "Anche oggi il mio lamento è una rivolta, per quanto io cerchi di comprimere il mio gemito.3 Oh sapessi dove trovarlo! potessi arrivare fino al suo trono!4 Esporrei la mia causa dinanzi a lui, riempirei d’argomenti la mia bocca.5 Saprei quel che mi risponderebbe, e capirei quello che avrebbe da dirmi.6 Contenderebbe egli meco con la sua gran potenza? No! invece, mi presterebbe attenzione.7 Là sarebbe un uomo retto a discutere con lui, e sarei dal mio giudice assolto per sempre.8 Ma, ecco, se vo ad oriente, egli non c’è; se ad occidente, non lo trovo;9 se a settentrione, quando vi opera, io non lo veggo; si nasconde egli nel mezzodì, io non lo scorgo.10 Ma la via ch’io batto ei la sa; se mi mettesse alla prova, ne uscirei come l’oro.11 Il mio piede ha seguito fedelmente le sue orme, mi son tenuto sulla sua via senza deviare;12 non mi sono scostato dai comandamenti delle sue labbra, ho riposto nel mio seno le parole della sua bocca.13 Ma la sua decisione e una; chi lo farà mutare? Quello ch’ei desidera, lo fa;14 egli eseguirà quel che di me ha decretato; e di cose come queste ne ha molte in mente.15 Perciò nel suo cospetto io sono atterrito; quando ci penso, ho paura di lui.16 Iddio m’ha tolto il coraggio, l’Onnipotente mi ha spaventato.17 Questo mi annienta: non le tenebre, non la fitta oscurità che mi ricopre.

1 Job vastasi ja sanoi:3 Oi, jospa tietäisin, kuinka löytää hänet, jospa pääsisin hänen asunnolleen!4 Minä esittäisin hänelle riita-asian ja täyttäisin suuni todisteilla.5 Tahtoisinpa tietää, mitä hän minulle vastaisi, ja kuulla, mitä hän minulle sanoisi.6 Riitelisikö hän kanssani suurella voimallansa? Ei, hän vain tarkkaisi minua.7 Silloin käräjöisi hänen kanssaan rehellinen mies, ja minä pelastuisin tuomaristani ainiaaksi.8 Katso, minä menen itään, mutta ei ole hän siellä; menen länteen, enkä häntä huomaa;9 jos hän pohjoisessa toimii, en häntä erota, jos hän kääntyy etelään, en häntä näe.10 Sillä hän tietää, kussa minä kuljen. Jos hän tutkisi minut, kullan kaltaisena minä selviäisin.11 Hänen askeleissaan on minun jalkani pysynyt, hänen tietänsä olen noudattanut siltä poikkeamatta.12 Hänen huultensa käskystä en ole luopunut, hänen suunsa sanat minä olen kätkenyt tarkemmin kuin omat päätökseni.13 Mutta hän pysyy samana, kuka voi häntä estää? Mitä hän tahtoo, sen hän tekee.14 Niin, hän antaa täydellisesti minulle määrätyn osan, ja sellaista on hänellä vielä tallella paljon.15 Sentähden valtaa minut kauhu hänen kasvojensa edessä; kun sitä ajattelen, peljästyn häntä.16 Jumala on lannistanut minun rohkeuteni, Kaikkivaltias on minut kauhistuttanut.