1 Allora Giobbe rispose e disse:2 "Sì, certo, io so ch’egli e così; e come sarebbe il mortale giusto davanti a Dio?3 Se all’uomo piacesse di piatir con Dio, non potrebbe rispondergli sovra un punto fra mille.4 Dio è savio di cuore, è grande in potenza; chi gli ha tenuto fronte e se n’è trovato bene?5 Egli trasporta le montagne senza che se ne avvedano, nel suo furore le sconvolge.6 Egli scuote la terra dalle sue basi, e le sue colonne tremano.7 Comanda al sole, ed esso non si leva; mette un sigillo sulle stelle.8 Da solo spiega i cieli, e cammina sulle più alte onde del mare.9 E’ il creatore dell’Orsa, d’Orione, delle Pleiadi, e delle misteriose regioni del cielo australe.10 Egli fa cose grandi e imperscrutabili, maraviglie senza numero.11 Ecco, ei mi passa vicino, ed io nol veggo; mi scivola daccanto e non me n’accorgo.12 Ecco afferra la preda, e chi si opporrà? Chi oserà dirgli: "Che fai?"13 Iddio non ritira la sua collera; sotto di lui si curvano i campioni della superbia.14 E io, come farei a rispondergli, a sceglier le mie parole per discuter con lui?15 Avessi anche ragione, non gli replicherei, ma chiederei mercé al mio giudice.16 S’io lo invocassi ed egli mi rispondesse, non però crederei che avesse dato ascolto alla mia voce;17 egli che mi piomba addosso dal seno della tempesta, che moltiplica senza motivo le mie piaghe,18 che non mi lascia riprender fiato, e mi sazia d’amarezza.19 Se si tratta di forza, ecco, egli è potente; se di diritto, ei dice: "Chi mi fisserà un giorno per comparire"?20 Fossi pur giusto, la mia bocca stessa mi condannerebbe; fossi pure integro, essa mi farebbe dichiarar perverso.21 Integro! Sì, lo sono! di me non mi preme, io disprezzo la vita!22 Per me è tutt’uno! perciò dico: "Egli distrugge ugualmente l’integro ed il malvagio.23 Se un flagello, a un tratto, semina la morte, egli ride dello sgomento degli innocenti.24 La terra è data in balìa dei malvagi; ei vela gli occhi ai giudici di essa; se non è lui, chi è dunque"?25 E i miei giorni se ne vanno più veloci d’un corriere; fuggono via senz’aver visto il bene;26 passan rapidi come navicelle di giunchi, come l’aquila che piomba sulla preda.27 Se dico: "Voglio dimenticare il mio lamento, deporre quest’aria triste e rasserenarmi,"28 sono spaventato di tutti i miei dolori, so che non mi terrai per innocente.29 Io sarò condannato; perché dunque affaticarmi invano?30 Quand’anche mi lavassi con la neve e mi nettassi le mani col sapone,31 tu mi tufferesti nel fango d’una fossa, le mie vesti stesse m’avrebbero in orrore.32 Dio non è un uomo come me, perch’io gli risponda e che possiam comparire in giudizio assieme.33 Non c’è fra noi un arbitro, che posi la mano su tutti e due!34 Ritiri Iddio d’addosso a me la sua verga; cessi dallo spaventarmi il suo terrore;35 allora io parlerò senza temerlo, giacché sento di non essere quel colpevole che sembro.

1 Job vastasi ja sanoi:3 Jos ihminen tahtoisi riidellä hänen kanssaan, ei hän voisi vastata hänelle yhteen tuhannesta.4 Hän on viisas mieleltään ja väkevä voimaltaan kuka on niskoitellut häntä vastaan ja jäänyt rankaisematta?5 Hän siirtää vuoret äkkiarvaamatta, hän kukistaa ne vihassansa;6 hän järkyttää maan paikaltaan, ja sen patsaat vapisevat;7 hän kieltää aurinkoa, ja se ei nouse, ja hän lukitsee tähdet sinetillään;8 hän yksinänsä levittää taivaat ja tallaa meren kuohun kukkuloita;9 hän loi Seulaset ja Kalevanmiekan, Otavan ja eteläiset tähtitarhat;10 hän tekee suuria, tutkimattomia tekoja, ihmeitä ilman määrää.11 Katso, hän käy ohitseni, enkä minä häntä näe; hän liitää ohi, enkä minä häntä huomaa.12 Katso, hän tempaa saaliinsa, kuka voi häntä estää, kuka sanoa hänelle: 'Mitä sinä teet?'13 Jumala ei taltu vihastansa; hänen allensa vaipuvat Rahabin auttajat.14 Minäkö sitten voisin vastata hänelle, valita sanojani häntä vastaan?15 Vaikka oikeassakin olisin, en saisi vastatuksi; minun täytyisi tuomariltani armoa anoa.16 Jos minä huutaisin ja hän minulle vastaisikin, en usko, että hän ottaisi korviinsa huutoani,17 hän, joka ajaa minua takaa myrskytuulessa ja lisää haavojeni lukua syyttömästi,18 joka ei anna minun vetää henkeäni, vaan täyttää minut katkeralla tuskalla.19 Jos väkevän voimaa kysytään, niin hän sanoo: 'Tässä olen!' mutta jos oikeutta, niin: 'Kuka vetää minut tilille?'20 Vaikka olisin oikeassa, niin oma suuni tuomitsisi minut syylliseksi; vaikka olisin syytön, niin hän kuitenkin minut vääräksi tekisi.21 Syytön minä olen. En välitä hengestäni, elämäni on minulle halpa.22 Yhdentekevää kaikki; sentähden minä sanon: hän lopettaa niin syyttömän kuin syyllisenkin.23 Jos ruoska äkkiä surmaa, niin hän pilkkaa viattomain epätoivoa.24 Maa on jätetty jumalattoman valtaan, hän peittää sen tuomarien kasvot-ellei hän, kuka sitten?25 Minun päiväni rientävät juoksijata nopeammin, pakenevat onnea näkemättä,26 ne kiitävät pois niinkuin ruokovenheet, niinkuin kotka, joka iskee saaliiseen.27 Jos ajattelen: tahdon unhottaa tuskani, muuttaa muotoni ja ilostua,28 niin minä kauhistun kaikkia kipujani, tiedän, ettet julista minua viattomaksi.29 Syyllisenä täytyy minun olla; miksi turhaan itseäni vaivaan?30 Jos vaikka lumessa peseytyisin ja puhdistaisin käteni lipeällä,31 silloinkin sinä upottaisit minut likakuoppaan, niin että omat vaatteeni minua inhoisivat.32 Sillä ei ole hän ihminen niinkuin minä, voidakseni vastata hänelle ja käydäksemme oikeutta keskenämme.33 Ei ole meillä riidanratkaisijaa, joka laskisi kätensä meidän molempien päälle34 ja ottaisi hänen vitsansa pois minun päältäni, niin ettei hänen kauhunsa peljättäisi minua;