1 Chiama pure! C’è forse chi ti risponda? E a qual dei santi vorrai tu rivolgerti?2 No, il cruccio non uccide che l’insensato e l’irritazione non fa morir che lo stolto.3 Io ho veduto l’insensato prender radice, ma ben tosto ho dovuto maledirne la dimora.4 I suoi figli van privi di soccorso, sono oppressi alla porta, e non c’è chi li difenda.5 L’affamato gli divora la raccolta, gliela rapisce perfino di tra le spine; e l’assetato gli trangugia i beni.6 Ché la sventura non spunta dalla terra né il dolore germina dal suolo;7 ma l’uomo nasce per soffrire, come la favilla per volare in alto.8 Io però vorrei cercar di Dio, e a Dio vorrei esporre la mia causa:9 a lui, che fa cose grandi, imperscrutabili, maraviglie senza numero;10 che spande la pioggia sopra la terra e manda le acque sui campi;11 che innalza quelli ch’erano abbassati e pone in salvo gli afflitti in luogo elevato;12 che sventa i disegni degli astuti sicché le loro mani non giungono ad eseguirli;13 che prende gli abili nella loro astuzia, sì che il consiglio degli scaltri va in rovina.14 Di giorno essi incorron nelle tenebre, in pien mezzodì brancolan come di notte;15 ma Iddio salva il meschino dalla spada della lor bocca, e il povero di man del potente.16 E così pel misero v’è speranza, mentre l’iniquità ha la bocca chiusa.17 Beato l’uomo che Dio castiga! E tu non isdegnar la correzione dell’Onnipotente;18 giacché egli fa la piaga, poi la fascia; egli ferisce, ma le sue mani guariscono.19 In sei distrette egli sarà il tuo liberatore e in sette il male non ti toccherà.20 In tempo di carestia ti scamperà dalla morte, in tempo di guerra dai colpi della spada.21 Sarai sottratto al flagello della lingua, non temerai quando verrà il disastro.22 In mezzo al disastro e alla fame riderai, non paventerai le belve della terra;23 perché avrai per alleate le pietre del suolo, e gli animali de’ campi saran teco in pace.24 Saprai sicura la tua tenda; e, visitando i tuoi pascoli, vedrai che non ti manca nulla.25 Saprai che la tua progenie moltiplica, che i tuoi rampolli crescono come l’erba de’ campi.26 Scenderai maturo nella tomba, come la bica di mannelle che si ripone a suo tempo.27 Ecco quel che abbiam trovato, riflettendo. Così è. Tu ascolta, e fanne tuo pro".

2 Mielettömän tappaa suuttumus, tyhmän surmaa kiivaus.3 Minä näin mielettömän juurtuvan, mutta äkkiä sain huutaa hänen asuinsijansa kirousta.4 Hänen lapsensa ovat onnesta kaukana, heitä poljetaan portissa, eikä auttajaa ole.5 Ja minkä he ovat leikanneet, syö nälkäinen-ottaa sen vaikka orjantappuroista-ja janoiset tavoittelevat heidän tavaraansa.6 Sillä onnettomuus ei kasva tomusta, eikä vaiva verso maasta,7 vaan ihminen syntyy vaivaan, ja kipinät, liekin lapset, lentävät korkealle.8 Mutta minä ainakin etsisin Jumalaa ja asettaisin asiani Jumalan eteen,9 hänen, joka tekee suuria, tutkimattomia tekoja, ihmeitä ilman määrää,10 joka antaa sateen maan päälle ja lähettää vettä vainioille,11 että hän korottaisi alhaiset ja surevaiset kohoaisivat onneen.12 Hän tekee kavalain hankkeet tyhjiksi, niin ettei mikään menesty heidän kättensä alla,13 hän vangitsee viisaat heidän viekkauteensa; ovelain juonet raukeavat:14 päivällä he joutuvat pimeään ja hapuilevat keskipäivällä niinkuin yöllä.15 Mutta köyhän hän pelastaa heidän suunsa miekasta, auttaa väkevän kädestä.16 Ja niin on vaivaisella toivo, mutta vääryyden täytyy sulkea suunsa.17 Katso, autuas se ihminen, jota Jumala rankaisee! Älä siis pidä halpana Kaikkivaltiaan kuritusta.18 Sillä hän haavoittaa, ja hän sitoo; lyö murskaksi, mutta hänen kätensä myös parantavat.19 Kuudesta hädästä hän sinut pelastaa, ja seitsemässä ei onnettomuus sinua kohtaa.20 Nälänhädässä hän vapahtaa sinut kuolemasta ja sodassa miekan terästä.21 Kielen ruoskalta sinä olet turvassa, etkä pelkää, kun hävitys tulee.22 Hävitykselle ja kalliille ajalle sinä naurat, etkä metsän petoja pelkää.23 Sillä kedon kivien kanssa sinä olet liitossa, ja metsän pedot elävät rauhassa sinun kanssasi.24 Saat huomata, että majasi on rauhoitettu, ja kun tarkastat asuinsijaasi, et sieltä mitään kaipaa.25 Ja saat huomata, että sinun sukusi on suuri ja vesasi runsaat kuin ruoho maassa.26 Ikäsi kypsyydessä sinä menet hautaan, niinkuin lyhde korjataan ajallansa.