1 Allora Giobbe rispose e disse:2 "Porgete bene ascolto alle mie parole, e sia questa la consolazione che mi date.3 Sopportatemi, lasciate ch’io parli, e quando avrò parlato tu mi potrai deridere.4 Mi lagno io forse d’un uomo? E come farei a non perder la pazienza?5 Guardatemi, stupite, e mettetevi la mano sulla bocca.6 Quando ci penso, ne sono smarrito, e la mia carne e presa da raccapriccio.7 Perché mai vivono gli empi? Perché arrivano alla vecchiaia ed anche crescon di forze?8 La loro progenie prospera, sotto ai loro sguardi, intorno ad essi, e i lor rampolli fioriscon sotto gli occhi loro.9 La loro casa è in pace, al sicuro da spaventi, e la verga di Dio non li colpisce.10 Il loro toro monta e non falla, la loro vacca figlia senz’abortire.11 Mandan fuori come un gregge i loro piccini, e i loro figliuoli saltano e ballano.12 Cantano a suon di timpano e di cetra, e si rallegrano al suon della zampogna.13 Passano felici i loro giorni, poi scendono in un attimo nel soggiorno dei morti.14 Eppure, diceano a Dio: "Ritirati da noi! Noi non ci curiamo di conoscer le tue vie!15 Che è l’Onnipotente perché lo serviamo? che guadagneremo a pregarlo?"16 Ecco, non hanno essi in mano la loro felicita? (lungi da me il consiglio degli empi!)17 Quando avvien mai che la lucerna degli empi si spenga, che piombi loro addosso la ruina, e che Dio, nella sua ira, li retribuisca di pene?18 Quando son essi mai come paglia al vento, come pula portata via dall’uragano?19 "Iddio," mi dite, "serba castigo pei figli dell’empio". Ma punisca lui stesso! che lo senta lui,20 che vegga con gli occhi propri la sua ruina, e beva egli stesso l’ira dell’Onnipotente!21 E che importa all’empio della sua famiglia dopo di lui, quando il numero dei suoi mesi e ormai compiuto?22 S’insegnerà forse a Dio la scienza? a lui che giudica quelli di lassù?23 L’uno muore in mezzo al suo benessere, quand’è pienamente tranquillo e felice,24 ha i secchi pieni di latte, e fresco il midollo dell’ossa.25 L’altro muore con l’amarezza nell’anima, senz’aver mai gustato il bene.26 Ambedue giacciono ugualmente nella polvere, e i vermi li ricoprono.27 Ah! li conosco i vostri pensieri, e i piani che formate per abbattermi!28 Voi dite: "E dov’è la casa del prepotente? dov’è la tenda che albergava gli empi?"29 Non avete dunque interrogato quelli che hanno viaggiato? Voi non vorrete negare quello che attestano;30 che, cioè, il malvagio è risparmiato nel dì della ruina, che nel giorno dell’ira egli sfugge.31 Chi gli rimprovera in faccia la sua condotta? Chi gli rende quel che ha fatto?32 Egli è portato alla sepoltura con onore, e veglia egli stesso sulla sua tomba.33 Lievi sono a lui le zolle della valle; dopo, tutta la gente segue le sue orme; e, anche prima, una folla immensa fu come lui.34 Perché dunque m’offrite consolazioni vane? Delle vostre risposte altro non resta che falsità".

1 Job vastasi ja sanoi:3 Kärsikää minua, että saan puhua. Kun olen puhunut, pilkatkaa sitten.4 Ihmisiäkö vastaan minä valitan? Tahi kuinka en kävisi kärsimättömäksi?5 Kääntykää minuun, niin tyrmistytte ja panette kätenne suullenne.6 Kun käyn ajattelemaan, niin kauhistun, ja vavistus valtaa ruumiini:7 Miksi jumalattomat saavat elää, vanheta, jopa voimassa vahvistua?8 Heidän sukunsa on vankkana heidän edessään, heidän jälkeläisensä heidän silmäinsä alla.9 Heidän kotinsa ovat rauhassa, kauhuista kaukana; ei satu heihin Jumalan vitsa.10 Hänen sonninsa polkee eikä turhaan, hänen lehmänsä poikii eikä kesken.11 Poikansa he laskevat ulos niinkuin lammaslauman, heidän lapsensa hyppelevät leikiten.12 He virittävät laulujaan vaskirummun ja kanteleen kaikuessa ja iloitsevat huilun soidessa.13 He viettävät päivänsä onnessa, mutta äkkiä heidät säikähytetään alas tuonelaan.14 Ja kuitenkin he sanoivat Jumalalle: 'Mene pois meidän luotamme, sinun teistäsi emme tahdo tietää.15 Mikä on Kaikkivaltias, että häntä palvelisimme? Ja mitä hyötyä meillä on siitä, että häntä rukoilemme?'16 Katso, heidän onnensa ei ole heidän omassa kädessänsä. Jumalattomain neuvo olkoon minusta kaukana.17 Kuinkapa usein jumalattomain lamppu sammuu ja heidät yllättää heidän turmionsa? Kuinkapa usein hän jakelee arpaosat vihassansa?18 Ovatko he niinkuin tuulen vietävät oljet, niinkuin akanat, jotka tuulispää tempaa mukaansa?19 Jumala muka säästää hänen lapsilleen hänen onnettomuutensa. Kostakoon hän hänelle itselleen, niin että hän sen tuntee.20 Nähköön hän perikatonsa omin silmin, juokoon itse Kaikkivaltiaan vihan.21 Sillä mitä hän välittää perheestänsä, jälkeensä jäävistä, kun hänen kuukausiensa luku on täysi!22 Onko opetettava ymmärrystä Jumalalle, hänelle, joka taivaallisetkin tuomitsee?23 Toinen kuolee täydessä onnessansa, kaikessa rauhassa ja levossa;24 hänen astiansa ovat maitoa täynnä, ja hänen luunsa juotetaan ytimellä.25 Toinen kuolee katkeralla mielellä, saamatta onnea maistaa.26 Yhdessä he panevat maata multaan, ja madot peittävät heidät.27 Katso, minä tunnen teidän ajatuksenne ja juonet, joilla mielitte sortaa minut.28 Kun sanotte: 'Missä on nyt mahtimiehen talo, missä maja, jossa jumalattomat asuivat?'29 niin ettekö ole kysyneet maita kulkeneilta? Ette voi kieltää, mitä he ovat todeksi nähneet,30 että paha säästetään onnettomuuden päivältä, vihan päivältä hänet saatetaan suojaan.31 Kuka puhuu hänelle vasten kasvoja hänen vaelluksestaan, kuka kostaa hänelle, mitä hän on tehnyt?32 Hänet saatetaan kalmistoon, ja hänen hautakumpuansa vaalitaan.33 Kepeät ovat hänelle laakson turpeet. Kaikki ihmiset seuraavat hänen jäljessänsä, niinkuin epälukuiset ovat kulkeneet hänen edellänsä.