1 Allora Elifaz di Teman rispose e disse:2 "Il savio risponde egli con vana scienza? si gonfia egli il petto di vento?3 Si difende egli con ciarle inutili e con parole che non giovan nulla?4 Tu, poi, distruggi il timor di Dio, menomi il rispetto religioso che gli è dovuto.5 La tua iniquità ti detta le parole, e adoperi il linguaggio degli astuti.6 Non io, la tua bocca stessa ti condanna; le tue labbra stesse depongono contro a te.7 Sei tu il primo uomo che nacque? Fosti tu formato prima de’ monti?8 Hai tu sentito quel che s’è detto nel Consiglio di Dio? Hai tu fatto incetta della sapienza per te solo?9 Che sai tu che noi non sappiamo? Che conoscenza hai tu che non sia pur nostra?10 Ci son fra noi degli uomini canuti ed anche de’ vecchi più attempati di tuo padre.11 Fai tu sì poco caso delle consolazioni di Dio e delle dolci parole che t’abbiam rivolte?12 Dove ti trascina il cuore, e che voglion dire codeste torve occhiate?13 Come! tu volgi la tua collera contro Dio, e ti lasci uscir di bocca tali parole?14 Che è mai l’uomo per esser puro, il nato di donna per esser giusto?15 Ecco, Iddio non si fida nemmeno de’ suoi santi, i cieli non son puri agli occhi suoi;16 quanto meno quest’essere abominevole e corrotto, l’uomo, che tracanna l’iniquità come l’acqua!17 Io voglio ammaestrarti; porgimi ascolto, e ti racconterò quello che ho visto,18 quello che i Savi hanno riferito senza nulla celare di quel che sapean dai padri,19 ai quali soli è stato dato il paese; e in mezzo ai quali non è passato lo straniero.20 L’empio è tormentato tutti i suoi giorni, e pochi son gli anni riservati al prepotente.21 Sempre ha negli orecchi rumori spaventosi, e in piena pace gli piomba addosso il distruttore.22 Non ha speranza d’uscir dalle tenebre, e si sente destinato alla spada.23 Va errando in cerca di pane; dove trovarne? ei sa che a lui dappresso è pronto il giorno tenebroso.24 La distretta e l’angoscia lo riempion di paura, l’assalgono a guisa di re pronto alla pugna,25 perché ha steso la mano contro Dio, ha sfidato l’Onnipotente,26 gli s’è slanciato audacemente contro, sotto il folto de’ suoi scudi convessi.27 Avea la faccia coperta di grasso, i fianchi carichi di pinguedine;28 s’era stabilito in città distrutte, in case disabitate, destinate a diventar mucchi di sassi.29 Ei non s’arricchirà, la sua fortuna non sarà stabile; né le sue possessioni si stenderanno sulla terra.30 Non potrà liberarsi dalle tenebre, il vento infocato farà seccare i suoi rampolli, e sarà portato via dal soffio della bocca di Dio.31 Non confidi nella vanità; è un’illusione; poiché avrà la vanità per ricompensa.32 La sua fine verrà prima del tempo, e i suoi rami non rinverdiranno più.33 Sarà come vigna da cui si strappi l’uva ancor acerba, come l’ulivo da cui si scuota il fiore;34 poiché sterile è la famiglia del profano, e il fuoco divora le tende ov’entrano presenti.35 L’empio concepisce malizia, e partorisce rovina; ei si prepara in seno il disinganno".

1 Sitten teemanilainen Elifas lausui ja sanoi:3 Puolustautuuko hän puheella, joka ei auta, ja sanoilla, joista ei ole hyötyä?4 Itse jumalanpelonkin sinä teet tyhjäksi ja rikot hartauden Jumalaa rukoilevilta.5 Sillä sinun pahuutesi panee sanat suuhusi, ja sinä valitset viekasten kielen.6 Oma suusi julistaa sinut syylliseksi, enkä minä; omat huulesi todistavat sinua vastaan.7 Sinäkö synnyit ihmisistä ensimmäisenä, luotiinko sinut ennenkuin kukkulat?8 Oletko sinä kuulijana Jumalan neuvottelussa ja anastatko viisauden itsellesi?9 Mitä sinä tiedät, jota me emme tietäisi? Mitä sinä ymmärrät, jota me emme tuntisi?10 Onpa meidänkin joukossamme harmaapää ja vanhus, isääsi iällisempi.11 Vähäksytkö Jumalan lohdutuksia ja sanaa, joka sinua piteli hellävaroin?12 Miksi sydämesi tempaa sinut mukaansa, miksi pyörivät silmäsi,13 niin että käännät kiukkusi Jumalaa vastaan ja syydät suustasi sanoja?14 Kuinka voisi ihminen olla puhdas, kuinka vaimosta syntynyt olla vanhurskas!15 Katso, pyhiinsäkään hän ei luota, eivät taivaatkaan ole puhtaat hänen silmissänsä,16 saati sitten ihminen, inhottava ja kelvoton, joka juo vääryyttä niinkuin vettä.17 Minä julistan sinulle, kuule minua, minä kerron, mitä olen nähnyt,18 mitä viisaat ilmoittavat, salaamatta, mitä olivat isiltänsä saaneet,19 niiltä, joille yksin maa oli annettuna ja joiden seassa ei muukalainen liikkunut:20 'Jumalattomalla on tuska koko elämänsä ajan, ne vähät vuodet, jotka väkivaltaiselle on määrätty.21 Kauhun äänet kuuluvat hänen korvissansa, keskellä rauhaakin hänet yllättää hävittäjä.22 Ei usko hän pääsevänsä pimeydestä, ja hän on miekalle määrätty.23 Hän harhailee leivän haussa: missä sitä on? Hän tuntee, että hänen vierellään on valmiina pimeyden päivä.24 Tuska ja ahdistus kauhistuttavat häntä, masentavat hänet niinkuin kuningas valmiina hyökkäykseen.25 Koska hän ojensi kätensä Jumalaa vastaan ja pöyhkeili Kaikkivaltiasta vastaan,26 ryntäsi häntä vastaan niska jäykkänä, taajain kilvenkupurainsa suojassa;27 koska hän kasvatti ihraa kasvoihinsa ja teki lanteensa lihaviksi,28 asui hävitetyissä kaupungeissa, taloissa, joissa ei ollut lupa asua,29 jotka olivat määrätyt jäämään raunioiksi, sentähden hän ei rikastu, eikä hänen omaisuutensa ole pysyväistä, eikä hänen viljansa notkistu maata kohden.30 Ei hän pääse pimeydestä; tulen liekki kuivuttaa hänen vesansa, ja hän hukkuu hänen suunsa henkäyksestä.31 Älköön hän turvatko turhuuteen-hän pettyy; sillä hänen voittonsa on oleva turhuus.32 Mitta täyttyy ennen aikojaan, eikä hänen lehvänsä vihannoi.33 Hän on niinkuin viinipuu, joka pudottaa raakaleensa, niinkuin öljypuu, joka varistaa kukkansa.34 Sillä jumalattoman joukkio on hedelmätön, ja tuli kuluttaa lahjustenottajan majat.