1 Io avevo stretto un patto con gli occhi miei; come dunque avrei fissati gli sguardi sopra una vergine?2 Che parte mi avrebbe assegnata Iddio dall’alto e quale eredità m’avrebbe data l’Onnipotente dai luoghi eccelsi?3 La sventura non è ella per il perverso e le sciagure per quelli che fanno il male?4 Iddio non vede egli le mie vie? non conta tutti i miei passi?5 Se ho camminato insieme alla menzogna, se il piede mio s’è affrettato dietro alla frode6 (Iddio mi pesi con bilancia giusta e riconoscerà la mia integrità)7 se i miei passi sono usciti dalla retta via, se il mio cuore è ito dietro ai miei occhi, se qualche sozzura mi s’è attaccata alle mani,8 ch’io semini e un altro mangi, e quel ch’è cresciuto nei miei campi sia sradicato!9 Se il mio cuore s’è lasciato sedurre per amor d’una donna, se ho spiato la porta del mio prossimo,10 che mia moglie giri la macina ad un altro, e che altri abusino di lei!11 Poiché quella è una scelleratezza, un misfatto punito dai giudici,12 un fuoco che consuma fino a perdizione, e che avrebbe distrutto fin dalle radici ogni mia fortuna.13 Se ho disconosciuto il diritto del mio servo e della mia serva, quand’eran meco in lite,14 che farei quando Iddio si levasse per giudicarmi, e che risponderei quando mi esaminasse?15 Chi fece me nel seno di mia madre non fece anche lui? non ci ha formati nel seno materno uno stesso ddio?16 Se ho rifiutato ai poveri quel che desideravano, se ho fatto languire gli occhi della vedova,17 se ho mangiato da solo il mio pezzo di pane senza che l’orfano ne mangiasse la sua parte,18 io che fin da giovane l’ho allevato come un padre, io che fin dal seno di mia madre sono stato guida alla vedova,19 se ho visto uno perire per mancanza di vesti o il povero senza una coperta,20 se non m’hanno benedetto i suoi fianchi, ed egli non s’è riscaldato colla lana dei miei agnelli,21 se ho levato la mano contro l’orfano perché mi sapevo sostenuto alla porta…22 che la mia spalla si stacchi dalla sua giuntura, il mio braccio si spezzi e cada!23 E invero mi spaventava il castigo di Dio, ed ero trattenuto dalla maestà di lui.24 Se ho riposto la mia fiducia nell’oro, se all’oro fino ho detto: "Tu sei la mia speranza,"25 se mi son rallegrato che le mie ricchezze fosser grandi e la mia mano avesse molto accumulato,26 se, contemplando il sole che raggiava e la luna che procedeva lucente nel suo corso,27 il mio cuore, in segreto, s’è lasciato sedurre e la mia bocca ha posato un bacio sulla mano28 (misfatto anche questo punito dai giudici ché avrei difatti rinnegato l’Iddio ch’è di sopra),29 se mi son rallegrato della sciagura del mio nemico ed ho esultato quando gli ha incolto sventura30 (io, che non ho permesso alle mie labbra di peccare chiedendo la sua morte con imprecazione),31 se la gente della mia tenda non ha detto: "Chi è che non si sia saziato della carne delle sue bestie?"32 (lo straniero non passava la notte fuori; le mie porte erano aperte al viandante),33 se, come fan gli uomini, ho coperto i miei falli celando nel petto la mia iniquità,34 perché avevo paura della folla e dello sprezzo delle famiglie al punto da starmene queto e non uscir di casa…35 Oh, avessi pure chi m’ascoltasse!… ecco qua la mia firma! l’Onnipotente mi risponda! Scriva l’avversario mio la sua querela,36 ed io la porterò attaccata alla mia spalla, me la cingerò come un diadema!37 Gli renderò conto di tutt’i miei passi, a lui m’appresserò come un principe!38 Se la mia terra mi grida contro, se tutti i suoi solchi piangono,39 se ne ho mangiato il frutto senza pagarla, se ho fatto sospirare chi la coltivava,40 che invece di grano mi nascano spine, invece d’orzo mi crescano zizzanie!" Qui finiscono i discorsi di iobbe.

2 Minkä osan antaisi silloin Jumala ylhäältä, minkä perintöosan Kaikkivaltias korkeudesta?3 Tuleehan väärälle turmio ja onnettomuus väärintekijöille.4 Eikö hän näkisi minun teitäni ja laskisi kaikkia minun askeleitani?5 Jos minä ikinä valheessa vaelsin, jos jalkani kiiruhti petokseen,6 punnitkoon minut Jumala oikealla vaa'alla, ja hän on huomaava minun nuhteettomuuteni.7 Jos minun askeleeni poikkesivat tieltä ja minun sydämeni seurasi silmiäni tahi tahra tarttui minun käsiini,8 niin syököön toinen, mitä minä kylvän, ja minun vesani revittäköön juurinensa.9 Jos minun sydämeni hullaantui toisen vaimoon ja minä väijyin lähimmäiseni ovella,10 niin jauhakoon oma vaimoni vieraalle, ja halailkoot häntä muut;11 sillä se olisi ollut ilkityö ja raskaasti rangaistava rikos,12 tuli, joka kuluttaisi manalaan saakka ja hävittäisi kaiken saatuni.13 Jos minä pidin halpana palvelijani ja palvelijattareni oikeuden, kun heillä oli riita minun kanssani,14 niin mitä minä tekisin, jos Jumala nousisi, ja mitä vastaisin hänelle, jos hän kävisi tutkimaan?15 Eikö sama, joka äidin kohdussa loi minut, luonut häntäkin, eikö sama meitä äidin sydämen alla valmistanut?16 Olenko minä kieltänyt vaivaisilta heidän toivomuksensa ja saattanut lesken silmät sammumaan?17 Olenko syönyt leipäpalani yksinäni, orvonkin saamatta syödä siitä?18 En, vaan nuoruudestani saakka minä kasvatin häntä niinkuin oma isä ja äitini kohdusta asti minä holhosin häntä.19 Jos minä näin menehtyväisen vaatteetonna ja köyhän verhoa vailla,20 jos hänen lanteensa eivät minua siunanneet eikä hän saanut lämmitellä minun karitsaini villoilla,21 jos minä puin nyrkkiä orvolle, kun näin puoltani pidettävän portissa,22 niin irtautukoon olkapääni hartiastani, ja murtukoon käsivarteni sijoiltansa.23 Sillä silloin olisi minun peljättävä turmiota Jumalalta, enkä kestäisi hänen valtasuuruutensa edessä.24 Jos minä panin uskallukseni kultaan ja sanoin hienolle kullalle: 'Sinä olet minun turvani',25 jos iloitsin siitä, että rikkauteni oli suuri ja että käteni oli saanut paljon hankituksi,26 jos katsellessani aurinkoa, kuinka se loisti, ja kuuta, joka ylhänä vaelsi,27 sydämeni antautui salaa vieteltäväksi ja käteni niille suudelmia heitti,28 niin olisi sekin raskaasti rangaistava rikos, sillä minä olisin kieltänyt korkeuden Jumalan.29 Olenko iloinnut vihamieheni vahingosta, riemusta hykähtänyt, kun häntä onnettomuus kohtasi?30 En ole sallinut suuni syntiä tehdä, kiroten vaatia hänen henkeänsä.31 Eikö täydy minun talonväkeni myöntää, että kukin on saanut lihaa yllin kyllin?32 Muukalaisen ei tarvinnut yötä ulkona viettää; minä pidin oveni auki tielle päin.33 Olenko ihmisten tavoin peitellyt rikkomuksiani, kätkenyt poveeni pahat tekoni,34 säikkyen suurta joukkoa ja kaiken heimon ylenkatsetta peljäten, niin että pysyin hiljaa, ovestani ulkonematta?35 Oi, jospa joku kuuntelisi minua! Katso, tuossa on puumerkkini! Kaikkivaltias vastatkoon minulle! Jospa saisin riitapuoleni kirjoittamaan syytekirjan!36 Totisesti, olkapäälläni sitä kantaisin, sitoisin sen päähäni seppeleeksi.37 Tekisin hänelle tilin kaikista askeleistani ja astuisin hänen eteensä niinkuin ruhtinas.38 Jos peltoni huusi minua vastaan ja sen vaot kaikki itkivät,39 jos kulutin sen voiman maksamatta ja saatoin sen haltijat huokaamaan,