1 Allora Giobbe aprì la bocca e maledisse il giorno della sua nascita.2 E prese a dire così:3 "Perisca il giorno ch’io nacqui e la notte che disse: "E’ concepito un maschio!"4 Quel giorno si converta in tenebre, non se ne curi Iddio dall’alto, né splenda sovr’esso raggio di luce!5 Se lo riprendano le tenebre e l’ombra di morte, resti sovr’esso una fitta nuvola, le eclissi lo riempian di paura!6 Quella notte diventi preda d’un buio cupo, non abbia la gioia di contar tra i giorni dell’anno, non entri nel novero de’ mesi!7 Quella notte sia notte sterile, e non vi s’oda grido di gioia.8 La maledicano quei che maledicono i giorni e sono esperti nell’evocare il drago.9 Si oscurino le stelle del suo crepuscolo, aspetti la luce e la luce non venga, e non miri le palpebre dell’alba,10 poiché non chiuse la porta del seno che mi portava, e non celò l’affanno agli occhi miei.11 Perché non morii nel seno di mia madre? Perché non spirai appena uscito dalle sue viscere?12 Perché trovai delle ginocchia per ricevermi e delle mammelle da poppare?13 Ora mi giacerei tranquillo, dormirei, ed avrei così riposo14 coi re e coi consiglieri della terra che si edificarono mausolei,15 coi principi che possedean dell’oro e che empiron d’argento le lor case;16 o, come l’aborto nascosto, non esisterei, sarei come i feti che non videro la luce.17 Là cessano gli empi di tormentare gli altri. Là riposano gli stanchi,18 là i prigioni han requie tutti insieme, senz’udir voce d’aguzzino.19 Piccoli e grandi sono là del pari, e lo schiavo è libero del suo padrone.20 Perché dar la luce all’infelice e la vita a chi ha l’anima nell’amarezza,21 i quali aspettano la morte che non viene, e la ricercano più che i tesori nascosti,22 e si rallegrerebbero fino a giubilarne, esulterebbero se trovassero una tomba?23 Perché dar vita a un uomo la cui via è oscura? e che Dio ha stretto in un cerchio?24 Io sospiro anche quando prendo il mio cibo, e i miei gemiti si spandono com’acqua.25 Non appena temo un male, ch’esso mi colpisce; e quel che pavento, mi piomba addosso.26 Non trovo posa, né requie, né pace, il tormento è continuo!"

1 Senjälkeen Job avasi suunsa ja kirosi syntymäpäivänsä;2 Job lausui ja sanoi:4 Se päivä muuttukoon pimeydeksi; älköön Jumala korkeudessa sitä kysykö, älköönkä valonsäde sille paistako.5 Omistakoon sen pimeys ja pilkkopimeä, pilvi laskeutukoon sen päälle, peljästyttäkööt sitä päivänpimennykset.6 Sen yön ryöstäköön pimeys; älköön se iloitko vuoden päivien parissa, älköön tulko kuukausien lukuun.7 Katso, hedelmätön olkoon se yö, älköön siinä riemuhuuto raikuko.8 Kirotkoot sen päivänmanaajat, ne, jotka saavat hereille Leviatanin.9 Pimentykööt sen kointähdet, odottakoon se valoa, joka ei tule, älköön se aamuruskon silmäripsiä nähkö,10 koska se ei sulkenut minulta kohdun ovia eikä kätkenyt vaivaa minun silmiltäni.11 Miksi en kuollut heti äidin helmaan, miksi en menehtynyt kohdusta tullessani?12 Miksi olivat minua vastaanottamassa polvet, minkätähden rinnat imeäkseni?13 Sillä makaisinhan rauhassa silloin, nukkuisin ja saisin levätä14 kuningasten ja maan neuvosmiesten kanssa, jotka ovat rakentaneet itselleen pyramiideja,15 päämiesten kanssa, joilla on ollut kultaa, jotka ovat täyttäneet talonsa hopealla;16 tahi olisin olematon niinkuin maahan kätketty keskoinen, niinkuin sikiöt, jotka eivät ole päivänvaloa nähneet.17 Siellä lakkaavat jumalattomat raivoamasta, siellä saavat uupuneet levätä;18 kaikki vangit ovat rauhassa, eivät kuule käskijän ääntä.19 Yhtäläiset ovat siellä pieni ja suuri, orja on vapaa herrastansa.20 Miksi hän antaa vaivatulle valoa ja elämää murhemielisille,21 jotka odottavat kuolemaa, eikä se tule, jotka etsivät sitä enemmän kuin aarretta,22 jotka iloitsisivat riemastuksiin asti, riemuitsisivat, jos löytäisivät haudan-23 miehelle, jonka tie on ummessa, jonka Jumala on aitaukseen sulkenut?24 Sillä huokaukseni on tullut minun leiväkseni, valitukseni valuu kuin vesi.25 Sillä mitä minä kauhistuin, se minua kohtasi, ja mitä minä pelkäsin, se minulle tapahtui.