1 Allora Giobbe rispose e disse:2 "Come hai bene aiutato il debole! Come hai sorretto il braccio senza forza!3 Come hai ben consigliato chi è privo di sapienza! E che abbondanza di sapere tu gli hai comunicato!4 Ma a chi ti credi di aver parlato? E di chi è lo spirito che parla per mezzo tuo?5 Dinanzi a Dio tremano le ombre disotto alle acque ed ai loro abitanti.6 Dinanzi a lui il soggiorno dei morti è nudo, l’abisso è senza velo.7 Egli distende il settentrione sul vuoto, sospende la terra sul nulla.8 Rinchiude le acque nelle sue nubi, e le nubi non scoppiano per il peso.9 Nasconde l’aspetto del suo trono, vi distende sopra le sue nuvole.10 Ha tracciato un cerchio sulla faccia dell’acque, là dove la luce confina colle tenebre.11 Le colonne del cielo sono scosse, e tremano alla sua minaccia.12 Con la sua forza egli solleva il mare, con la sua intelligenza ne abbatte l’orgoglio.13 Al suo soffio il cielo torna sereno, la sua mano trafigge il drago fuggente.14 Ecco, questi non son che gli estremi lembi dell’azione sua. Non ce ne giunge all’orecchio che un breve sussurro; Ma il tuono delle sue potenti opere chi lo può intendere?"

1 Job vastasi ja sanoi:3 Kuinka oletkaan neuvonut taitamatonta ja ilmituonut paljon ymmärrystä!4 Kenelle oikein olet puheesi pitänyt, ja kenen henki on sinusta käynyt?5 Haamut alhaalla värisevät, vetten ja niiden asukasten alla.6 Paljaana on tuonela hänen edessänsä, eikä ole manalalla peitettä.7 Pohjoisen hän kaarruttaa autiuden ylle, ripustaa maan tyhjyyden päälle.8 Hän sitoo vedet pilviinsä, eivätkä pilvet halkea niiden alla.9 Hän peittää valtaistuimensa näkyvistä, levittää pilvensä sen ylitse.10 Hän on vetänyt piirin vetten pinnalle, siihen missä valo päättyy pimeään.11 Taivaan patsaat huojuvat ja hämmästyvät hänen nuhtelustaan.12 Voimallansa hän kuohutti meren, ja taidollansa hän ruhjoi Rahabin.13 Hänen henkäyksestään kirkastui taivas; hänen kätensä lävisti kiitävän lohikäärmeen.