1 Allora Giobbe rispose e disse:2 "Voi, certo, valete quanto un popolo, e con voi morrà la sapienza.3 Ma del senno ne ho anch’io al par di voi, non vi son punto inferiore; e cose come codeste chi non le sa?4 Io dunque dovrei essere il ludibrio degli amici! Io che invocavo Iddio, ed ei mi rispondeva; il ludibrio io, l’uomo giusto, integro!5 Lo sprezzo alla sventura è nel pensiero di chi vive contento; esso è sempre pronto per coloro a cui vacilla il piede.6 Sono invece tranquille le tende de’ ladroni e chi provoca Iddio, chi si fa un dio della propria forza, se ne sta al sicuro.7 Ma interroga un po’ gli animali, e te lo insegneranno; gli uccelli del cielo, e te lo mostreranno;8 o parla alla terra ed essa te lo insegnerà, e i pesci del mare te lo racconteranno.9 Chi non sa, fra tutte queste creature, che la mano dell’Eterno ha fatto ogni cosa,10 ch’egli tiene in mano l’anima di tutto quel che vive, e lo spirito di ogni essere umano?11 L’orecchio non discerne esso le parole, come il palato assaggia le vivande?12 Nei vecchi si trova la sapienza e lunghezza di giorni da intelligenza.13 Ma in Dio stanno la saviezza e la potenza, a lui appartengono il consiglio e l’intelligenza.14 Ecco, egli abbatte, e niuno può ricostruire; Chiude un uomo in prigione, e non v’è chi gli apra.15 Ecco, egli trattiene le acque, e tutto inaridisce; le lascia andare, ed esse sconvolgono la terra.16 Egli possiede la forza e l’abilità; da lui dipendono chi erra e chi fa errare.17 Egli manda scalzi i consiglieri, colpisce di demenza i giudici.18 Scioglie i legami dell’autorità dei re e cinge i loro fianchi di catene.19 Manda scalzi i sacerdoti, e rovescia i potenti.20 Priva della parola i più eloquenti, e toglie il discernimento ai vecchi.21 Sparge lo sprezzo sui nobili, e rallenta la cintura ai forti.22 Rivela le cose recondite, facendole uscir dalle tenebre, e trae alla luce ciò ch’è avvolto in ombra di morte.23 Aggrandisce i popoli e li annienta, amplia le nazioni e le riconduce nei loro confini;24 Toglie il senno ai capi della terra, e li fa errare in solitudini senza sentiero.25 Van brancolando nelle tenebre, senza alcuna luce, e li fa barcollare come ubriachi.

1 Job vastasi ja sanoi:3 Onhan minullakin ymmärrystä yhtä hyvin kuin teillä; en ole minä teitä huonompi, ja kuka ei moisia tietäisi?4 Ystävänsä pilkkana on hän, jota Jumala kuuli, kun hän häntä huusi, hurskas, nuhteeton on pilkkana.5 Turvassa olevan mielestä sopii onnettomuudelle ylenkatse; se on valmiina niille, joiden jalka horjuu.8 tahi tutkistele maata, niin se opettaa sinua, ja meren kalat kertovat sinulle.9 Kuka kaikista näistä ei tietäisi, että Herran käsi on tämän tehnyt,14 Jos hän repii maahan, niin ei rakenneta jälleen; kenen hän telkeää sisälle, sille ei avata.15 Katso, hän salpaa vedet, ja syntyy kuivuus; hän laskee ne irti, ja ne mullistavat maan.16 Hänen on väkevyys ja ymmärrys; hänen on niin eksynyt kuin eksyttäjäkin.17 Hän vie neuvosmiehet pois paljaiksi riistettyinä ja tekee tuomarit tyhmiksi.18 Kuningasten kurituksesta hän kirvoittaa ja köyttää köyden heidän omiin vyötäisiinsä.19 Hän vie papit pois paljaiksi riistettyinä, ja ikimahtavat hän kukistaa.20 Hän hämmentää luotettavain puheen ja ottaa pois vanhoilta taidon.21 Hän vuodattaa ylenkatsetta ruhtinasten päälle ja aukaisee virtojen padot.22 Hän paljastaa syvyydet pimeyden peitosta ja tuo valoon pilkkopimeän.23 Hän korottaa kansat, ja hän hävittää ne, hän laajentaa kansakunnat, ja hän kuljettaa ne pois.24 Maan kansan päämiehiltä hän ottaa ymmärryksen ja panee heidät harhailemaan tiettömissä autioissa.