1 Daavidin psalmi. Herra, minä huudan sinua! Riennä avukseni, kuule ääneni, kun sinua huudan!2 Olkoon rukoukseni edessäsi uhrisavuna, olkoot kohotetut käteni iltauhri.3 Herra, aseta vartija suulleni, pane vartio huulteni portille.4 Älä anna minun hairahtua pahaan, jumalattomien mielettömään elämään, veljeilemään pahantekijöiden kanssa, nauttimaan heidän herkkujaan.5 Oikein on, jos vanhurskas minua lyö. Auta, etten torju hänen kuritustaan -- se on kuin öljyä pääni hiuksille! Yhä uudelleen minä kohotan rukoukseni jumalattomien pahuutta vastaan.6 Kun heidän johtajansa syöstään jyrkänteeltä, silloin kaikki ymmärtävät, kuinka lempeää minun puheeni oli.7 Niin kuin kynnetty ja kuokittu maa, niin ovat heidän luunsa hajallaan tuonelan portilla.8 Herra, minun silmäni katsovat sinuun, sinuun minä turvaan. Älä jätä minua suojaa vaille!9 Varjele minua, että vältän jumalattomien ansat, pahantekijöiden pyydykset.10 Sotkeutukoot he itse verkkoihinsa, minun tieni kulkekoon niiden ohi!

1 Dávid zsoltára. figyelmezz szavamra, mikor hívlak téged.2 Mint jóillatú füst jusson elõdbe imádságom, [s] kezem felemelése estvéli áldozat [legyen.]3 Tégy Uram závárt az én szájamra; õriztessed az én ajkaim nyílását!4 Ne engedd szívemet rosszra hajlani, hogy istentelenül ne cselekedjem a gonosztevõ emberekkel egybe; és ne egyem azoknak kedvelt ételébõl!5 Ha igaz fedd engem: jól van az; ha dorgál engem: mintha fejem kenné. Nem vonakodik fejem, sõt még imádkozom is értök nyavalyájokban.6 Ha sziklához paskoltatnak az õ bíráik, akkor hallgatják az én beszédeimet, mert gyönyörûségesek.7 Mint a ki a földet vágja és hányja, úgy szóratnak szét csontjaik a Seol torkában.8 De az én szemeim, Uram Isten, rajtad csüggenek; hozzád folyamodom: ne oltsd el életemet!9 Õrizz meg a tõrtõl, a mit elém hánytak, és a gonosztevõknek hálóitól!10 Essenek az álnokok saját tõreikbe; míg én egyben általmegyek!