1 Daavidin runo. Jumala, pidä minusta huoli, sinuun minä turvaan.

3 Pyhille, jotka maan päällä ovat, hän osoittaa ihmeellistä rakkauttaan.

4 Mutta tuska ja vaiva tulee niiden osaksi, jotka seuraavat vieraita jumalia. Minä en ota osaa juhlamenoihin, joissa vuodatetaan juomauhrina verta, en edes mainitse heidän jumaliaan!

5 Herra, sinä olet minun perintöosani, sinulta saan ruokani ja juomani, sinun kädessäsi on minun arpani.

6 Ihana maa on tullut osakseni, kaunis perintö on minulle annettu.

7 Minä kiitän Herraa, hän neuvoo minua, yölläkin kuulen sisimmässäni hänen äänensä.

8 Minä pysyn aina lähellä Herraa. Kun hän on oikealla puolellani, minä en horju.

9 Minun sydämeni iloitsee, mieleni riemuitsee, minun ruumiini ei pelkoa tunne.

10 Sinä et hylkää minun sieluani tuonelaan, et anna palvelijasi joutua kuoleman valtaan.

11 Sinä osoitat minulle elämän tien, sinun lähelläsi on ehtymätön ilo, sinun oikealla puolellasi ikuinen onni.

1 Dávid miktámja.

2 Ezt mondom az Úrnak: Én Uram vagy te; feletted való jóm nincsen.

3 A szentekben, a kik e földön vannak és a felségesekben, bennök van minden gyönyörûségem.

4 Megsokasodnak fájdalmaik, a kik más [isten után] sietnek; nem áldozom meg véres italáldozatjokat és nem veszem nevöket ajkaimra.

5 Az Úr az én osztályos részem és poharam; te támogatod az én sorsomat.

6 Az én részem kies helyre esett, nyilván szép örökség jutott nékem.

7 Áldom az Urat, a ki tanácsot adott nékem; még éjjel is oktatnak engem az én veséim.

8 Az Úrra néztem szüntelen; mert jobb kezem felõl van, meg nem rendülök.

9 Azért örül az én szívem és örvendez az én lelkem; testem is biztosságban lakozik.

10 Mert nem hagyod lelkemet a Seolban; nem engeded, hogy a te szented rothadást lásson.

11 Te tanítasz engem az élet ösvényére, teljes öröm van tenálad; a te jobbodon gyönyörûségek vannak örökké.