1 Korahilaisten psalmilaulu. Laulunjohtajalle. Kuorolauluna laulettavaksi. Esrahilaisen Hemanin virsi. (H88:2)Herra, Jumalani, pelastajani, päivällä minä huudan sinua avuksi, yölläkin käännyn sinun puoleesi.2 (H88:3)Nouskoon rukoukseni sinun kasvojesi eteen, kallista korvasi minun huutoni puoleen!3 (H88:4)Paljon, ylen määrin olen kärsinyt, olen tuonelan kynnyksellä.4 (H88:5)Toistenkin mielestä olen valmis hautaan. Minä olen kuin voimansa menettänyt soturi,5 (H88:6)olen jäänyt yksin, kuin olisin jo kuollut. Minä virun kuin kaatuneet haudoissaan -- nuo, joita sinä et enää muista, joita kätesi ei auta.6 (H88:7)Sinä olet syössyt minut syvyyksien perille, pimeään, pohjattomaan kuiluun.7 (H88:8)Sinun vihasi on raskaana ylläni, sinun aaltosi vyöryvät pääni päällä. (sela)8 (H88:9)Sinä olet karkottanut ystävät luotani, niin kammottavaksi olet minut tehnyt. Olen kuin vanki, en pääse vapaaksi.9 (H88:10)Ahdingossani minä itken silmäni kuiviin, kaiken päivää huudan sinua, Herra, ja ojennan käsiäni sinua kohti.10 (H88:11)Ethän sinä kuolleille tee ihmeitä, eivät varjot nouse sinua ylistämään. (sela)11 (H88:12)Ei haudassa kerrota, että sinä armahdat, ei kadotuksessa, että olet uskollinen!12 (H88:13)Tunnetaanko pimeydessä ihmeitäsi, puhutaanko hyvyydestäsi unohduksen maassa?13 (H88:14)Mutta minä huudan sinua, Herra, heti aamulla nousevat rukoukseni eteesi.14 (H88:15)Herra, miksi olet hylännyt minut, miksi kätket minulta kasvosi?15 (H88:16)Nuoruudesta saakka on osani ollut kova ja kuolema on uhannut elämääni. Näännyksiin asti olen kantanut hirveää kuormaa, jonka olet minulle pannut.16 (H88:17)Sinun vihasi on kulkenut ylitseni, kauhut musertavat minut.17 (H88:18)Kaiken päivää ne saartavat minua kuin vedet, ne piirittävät minua joka puolelta.18 (H88:19)Kaikki ystäväni sinä olet karkottanut, nyt on seuranani vain pimeys.
1 Ének. A Kóráh fiainak zsoltára. Az éneklõmesternek a Mahalath- lehannóthra. Az Ezrahita Hémán tanítása.2 Uram, szabadításomnak Istene! Nappal kiáltok, éjjelente elõtted vagyok:3 Jusson elõdbe imádságom, hajtsad füled az én kiáltozásomra!4 Mert betelt a lelkem nyomorúságokkal, és életem a Seolig jutott.5 Hasonlatossá lettem a sírba szállókhoz; olyan vagyok, mint az erejevesztett ember.6 A holtak közt van az én helyem, mint a megölteknek, a kik koporsóban feküsznek, a kikrõl többé nem emlékezel, mert elszakasztattak a te kezedtõl.7 Mély sírba vetettél be engem, sötétségbe, örvények közé.8 A te haragod reám nehezedett, és minden haboddal nyomtál engem. Szela.9 Elszakasztottad ismerõseimet tõlem, útálattá tettél elõttök engem; berekesztettem és ki nem jöhetek.10 Szemem megsenyvedett a nyomorúság miatt; kiáltalak téged Uram minden napon, hozzád terjengetem kezeimet.11 Avagy a holtakkal teszel-é csodát? Felkelnek-é vajjon az árnyak, hogy dicsérjenek téged? Szela.12 Beszélik-é a koporsóban a te kegyelmedet, hûségedet a pusztulás helyén?13 Megtudhatják-é a sötétségben a te csodáidat, és igazságodat a feledékenység földén?14 De én hozzád rimánkodom, Uram, és jó reggel elédbe jut az én imádságom:15 Miért vetsz el hát Uram engem, [és] rejted el orczádat én tõlem?16 Nyomorult és holteleven vagyok ifjúságomtól kezdve; viselem a te rettentéseidet, roskadozom.17 Általmentek rajtam a te búsulásaid; a te szorongatásaid elemésztettek engem.18 Körülvettek engem, mint a vizek egész napon; együttesen körülöveztek engem. [ (Psalms 88:19) Elszakasztottál tõlem barátot és rokont; ismerõseim a - setétség. ]