1 Kiittäkää Herraa, huutakaa avuksi hänen nimeään, kertokaa kansoille hänen suurista teoistaan!
2 Laulakaa hänelle, ylistäkää häntä, kertokaa hänen ihmetöistään.
3 Ylistäkää hänen pyhää nimeään. Iloitkoot kaikki, jotka etsivät Herraa!
4 Turvautukaa Herraan ja hänen voimaansa, etsikää aina hänen kasvojaan.
5 Muistakaa aina hänen ihmetyönsä, hänen tunnustekonsa ja hänen tuomionsa,
6 te Abrahamin, hänen palvelijansa, jälkeläiset, te Jaakobin pojat, jotka hän on valinnut.
7 Hän on Herra, meidän Jumalamme, hänen valtansa ulottuu yli koko maanpiirin.
8 Hän muistaa aina liittonsa, tuhansille sukupolville antamansa lupauksen,
9 liiton, jonka hän teki Abrahamin kanssa, valan, jonka hän vannoi Iisakille.
10 Hän vahvisti sen ohjeeksi Jaakobille, teki Israelin kanssa ikuisen liiton.
12 Heitä oli vain pieni määrä, he olivat vain vähäinen joukko muukalaisia,
13 joka vaelsi kansan luota toisen luo, valtakunnasta toiseen.
14 Mutta hän ei antanut kenenkään sortaa heitä. Heidän tähtensä hän varoitti kuninkaita:
15 Älkää koskeko niihin, jotka olen voidellut, älkää tehkö pahaa minun profeetoilleni.
16 Kun Herra antoi nälänhädän kohdata maata ja ehdytti leivän saannin,
17 hän lähetti heidän edellään miehen, Joosefin, joka myytiin orjaksi.
18 Joosefin jalkoihin pantiin kahleet, hän kantoi rautarengasta kaulassaan,
19 kunnes hänen sanansa kävivät toteen. Silloin Herra osoitti hänet viattomaksi.
20 Kuningas vapautti hänet, kansojen hallitsija käski avata kahleet.
21 Hän antoi valtakuntansa Joosefin hallintaan, kaiken omaisuutensa hänen hoidettavakseen,
22 pani hänet käskemään ruhtinaita ja opettamaan viisautta vanhimmille.
23 Niin Israel tuli Egyptiin, Jaakob muukalaisena Haamin maahan.
24 Herra teki kansansa hedelmälliseksi ja paljon vahvemmaksi kuin sen viholliset.
25 Näin hän muutti egyptiläisten mielen, ja he alkoivat vihata hänen kansaansa, vehkeillä hänen palvelijoitaan vastaan.
26 Silloin Herra lähetti Mooseksen, palvelijansa, ja Aaronin, valitsemansa miehen,
27 ja nämä tekivät hänen tunnustekojaan, tekivät hänen ihmeitään Haamin maassa.
28 Herra pimensi maan, tuli synkeä pimeys, mutta egyptiläiset eivät taipuneet.
29 Hän muutti heidän virtansa vereksi ja tappoi heidän kalansa.
30 Heidän maansa vilisi sammakoita, niitä oli jo kuninkaan palatsissakin.
31 Herra käski, ja paarmat tulivat, syöpäläiset levisivät yli maan.
32 Hän lähetti sateen sijasta raekuuroja ja löi tulen lieskoilla heidän maataan.
33 Hän tuhosi viiniköynnökset ja viikunatarhat ja silpoi kaikki heidän puunsa.
34 Hän käski, ja heinäsirkat tulivat, tuli niiden toukkien luvuton joukko,
35 ja ne söivät kaiken vihreän heidän maastaan, ahmivat sadon vainioilta.
36 Hän surmasi kaikki heidän esikoisensa, heidän miehuutensa ensi hedelmät.
37 Niin hän vei israelilaiset pois Egyptistä: he lähtivät kantaen hopeaa ja kultaa, kaikki heimot epäröimättä, horjumatta.
38 Koko Egypti iloitsi heidän lähdöstään, sillä kansa pelkäsi heitä.
39 Herra levitti pilven heidän verhokseen ja pani tulen valaisemaan yötä.
40 He pyysivät ruokaa, ja hän lähetti viiriäisiä ja ravitsi heidät taivaan leivällä.
41 Hän avasi kallion, ja siitä kumpusi vettä, vesi juoksi virtanaan pitkin kuivaa maata.
42 Herra muisti pyhän lupauksensa, jonka hän oli antanut palvelijalleen Abrahamille.
43 Hän vei kansansa pois, ja kansa iloitsi, riemu raikui, kun hän vei valittunsa.
44 Hän antoi heille toisten kansojen maat, he saivat korjata näiden työn hedelmät,
45 ja heidän tuli noudattaa Herran käskyjä, pitää kunniassa hänen lakinsa. Halleluja!
1 Rendei graças a Jeová, invocai o seu nome; Fazei conhecidos os seus feitos entre os povos.
2 Cantai-lhe, cantai-lhe louvores; Meditai em todas as suas maravilhas.
3 Gloriai-vos no seu santo nome; Regozije-se o coração dos que buscam a Jeová.
4 Buscai a Jeová e a sua fortaleza. Buscai perpetuamente a sua face.
5 Lembrai-vos das maravilhas que ele tem feito, Dos seus prodígios e dos juízos da sua boca,
6 Vós, descendência de Abraão, seu servo, Vós, filhos de Jacó, escolhidos seus.
7 Ele, Jeová, é o nosso Deus; Os seus juízos estão em toda a terra.
8 Lembra-se para sempre da sua aliança, Da palavra que ele ordenou para mil gerações;
9 Da aliança que fez com Abraão, E do juramento que deu a Isaque;
10 E o confirmou a Jacó por decreto, A Israel por aliança perpétua,
11 Dizendo: A ti darei a terra de Canaã, Como quinhão da vossa herança,
12 Quando eles eram em pequeno número, Muito poucos e forasteiros nela;
13 E andavam de nação em nação, Dum reino para outro povo.
14 Não permitiu que alguém os ofendesse; Antes por amor deles repreendeu a reis,
15 Dizendo: Não toqueis os meus ungidos, Nem maltrateis os meus profetas.
16 Chamou a fome sobre a terra; Quebrou todo o báculo do pão.
17 Enviou diante deles um homem; José foi vendido para ser escravo.
18 Torturaram-lhe os pés com grilhões; Ele foi posto a ferros,
19 Até que chegasse o tempo para o cumprimento da sua palavra, A promessa de Jeová o provou.
20 O rei mandou soltá-lo; O dominador dos povos deu-lhe liberdade.
21 Constituiu-o senhor da sua casa, E governador de toda a sua fazenda,
22 Para sujeitar à sua vontade os seus príncipes. E ensinar aos seus anciãos a sabedoria.
23 Israel também entrou no Egito, E Jacó peregrinou na terra de Cão.
24 Ele multiplicou grandemente ao seu povo, E o tornou mais forte do que os seus adversários.
25 Mudou-lhes o coração, para que odiassem o seu povo, E usassem de enganos para com os seus servos.
26 Ele enviou Moisés, seu servo. E a Aarão, a quem escolhera.
27 Mostrou entre eles os seus sinais, E maravilhas na terra de Cão.
28 Ele enviou trevas, e ficou escuro; E não rebelaram contra as suas palavras.
29 Converteu-lhes as águas em sangue, E matou-lhes os peixes.
30 A terra deles produziu rãs em abundância, Até na câmara dos seus reis.
31 Ele falou, e vieram enxames de moscas, E piolhos em todos os seus termos.
32 Deu-lhes saraiva por chuva, E fogo chamejante na sua terra.
33 Feriu-lhes também as vinhas, e as figueiras, E quebrou-lhes as árvores dos seus termos.
34 Ele falou, e vieram gafanhotos, E pulgões inumeráveis,
35 Que comeram toda a erva da terra, E comeram o fruto dos campos.
36 Feriu também todos os primogênitos na terra deles, As primícias de toda a sua força.
37 Fê-los sair com prata e ouro, E entre as suas tribos não havia quem tropeçasse.
38 Regozijou-se o Egito, quando eles saíram; Porque foi presa do terror deles.
39 Ele estendeu uma nuvem para servir de cobertura, E fogo para alumiar de noite.
40 Eles pediram, e ele fez vir codornizes, E os saciou do pão do céu.
41 Fendeu a rocha, e brotaram águas, As quais correram, qual rio, pelos lugares áridos.
42 Porquanto ele se lembrou da sua santa palavra, E de Abraão, seu servo.
43 Fez sair com alegria o seu povo, E com canto de júbilo os seus escolhidos.
44 Deu-lhes as terras das nações, E eles se apossaram dos trabalhos dos povos,
45 Para que lhe guardassem os estatutos, E lhe observassem as leis. Louvai a Jeová.