1 Kiittäkää Herraa! Hän on hyvä, iäti kestää hänen armonsa.
2 Näin sanokoot ne, jotka Herra on pelastanut, jotka hän on tuonut ahdingosta vapauteen,
3 koonnut vieraista maista, idästä ja lännestä, pohjoisesta ja meren suunnalta.
4 Jotkut heistä harhailivat aavikolla eivätkä löytäneet kaupunkia, johon asettua asumaan.
5 Heitä vaivasi jano ja nälkä, he olivat nääntymäisillään.
6 Mutta hädässään he huusivat avuksi Herraa, ja Herra päästi heidät ahdingosta.
7 Hän osoitti heille tien, ja niin he löysivät kaupungin, jossa asua.
8 Kiittäkööt he Herraa hänen hyvyydestään, ylistäkööt ihmeellisiä tekoja, jotka hän on ihmisille tehnyt!
9 Herra ravitsee nääntyvän, hän täyttää nälkäisen hyvillä antimilla.
10 Jotkut heistä viruivat vankeudessa, kahlehdittuina, kuoleman pimeydessä,
11 koska olivat uhmanneet Jumalan käskyjä, halveksineet Korkeimman neuvoja.
12 Herra lähetti heille kärsimyksiä ja lannisti heidän uhmansa. He murtuivat, eikä kukaan auttanut heitä.
13 Mutta hädässään he huusivat avuksi Herraa, ja Herra pelasti heidät ahdingosta.
14 Hän vapautti heidät kuoleman pimeydestä, hän katkaisi heidän kahleensa.
15 Kiittäkööt he Herraa hänen hyvyydestään, ylistäkööt ihmeellisiä tekoja, jotka hän on ihmisille tehnyt!
16 Hän murskaa pronssiset ovet, murtaa rautaiset teljet.
17 Jotkut taas olivat mielettömiä, tekivät syntiä ja joutuivat kärsimään tekojensa tähden.
18 Kaikki ruoka inhotti heitä, he olivat jo kuoleman porteilla.
19 Mutta hädässään he huusivat avuksi Herraa, ja Herra pelasti heidät ahdingosta.
20 Hän lähetti sanansa, ja se paransi heidät, haudan partaalta hän auttoi heidät turvaan.
21 Kiittäkööt he Herraa hänen hyvyydestään, ylistäkööt ihmeellisiä tekoja, jotka hän on ihmisille tehnyt!
22 Uhratkoot kiitosuhreja, kertokoot riemuiten hänen teoistaan!
23 Jotkut heistä nousivat laivoihin ja hankkivat elantonsa aavoilla merillä.
24 He näkivät Herran teot, syvyyksien ihmeet, hänen suuret tekonsa.
25 Herra käski, ja nousi myrskytuuli, meri aaltoili rajusti.
26 He nousivat korkeuksiin, vaipuivat syvyyksiin, hädän hetkellä heidän rohkeutensa murtui.
27 He keinuivat, he huojuivat kuin juopuneet, heidän taidoistaan ei ollut apua.
28 Mutta hädässään he huusivat avuksi Herraa, ja Herra auttoi heidät ahdingosta.
29 Hän tyynnytti tuulen, ja aallot hiljenivät.
30 He riemuitsivat, kun myrsky laantui ja Herra vei heidät kaivattuun satamaan.
31 Kiittäkööt he Herraa hänen hyvyydestään, ylistäkööt ihmeellisiä tekoja, jotka hän on ihmisille tehnyt!
32 Kuuluttakoot hänen kunniaansa kansan keskellä, hänen kiitostaan vanhinten kokouksissa!
33 Herra muuttaa jokilaakson autiomaaksi, keitaat hiekka-aavikoiksi,
34 hedelmällisen maan suola-aroksi siellä asuvien pahuuden tähden.
35 Herra muuttaa aavikot kosteikoiksi, kuivan maan vehreiksi keitaiksi.
36 Sinne hän antaa nälkäisten asettua, sinne he rakentavat itselleen kaupungin.
37 He kylvävät peltoja, istuttavat viinitarhoja, ja ne tuottavat runsaan sadon.
38 Herra siunaa heitä, ja kansa kasvaa, hän pitää huolen heidän karjansa runsaudesta.
39 Vastoinkäymisten ja vaivojen alla he vaipuvat maahan, ja kansa vähenee.
40 Herra pitää pilkkanaan ruhtinaita ja panee mahtimiehet harhailemaan aavikolla,
41 mutta köyhät hän nostaa kurjuudesta ja tekee heidän sukunsa suureksi, lukuisaksi kuin lammaslauma.
42 Oikeamieliset iloitsevat, kun sen näkevät, mutta jumalattomien suu sulkeutuu.
43 Joka on viisas, muistaa tämän ja miettii Herran hyviä tekoja.
1 Dai graças a Jeová, porque ele é bom; Porque a sua benignidade dura para sempre.
2 Digam-no os remidos de Jeová, Os quais ele remiu da mão do adversário,
3 E os congregou dentre as terras, Do oriente e do ocidente, Do norte e do sul.
4 Andaram no deserto errantes por caminho ermo; Não acharam cidade alguma em que morassem.
5 Andavam famintos e sedentos; Neles desfalecia a sua alma.
6 Na sua tribulação clamaram a Jeová, E ele os livrou das suas angústias.
7 Conduziu-os também por caminho direito, Para que fossem ter a uma cidade em que morassem.
8 Dêem graças a Jeová pela sua benignidade, E pelas suas maravilhas para com os filhos dos homens!
9 Porque ele sacia a alma sequiosa, E enche de bens a alma faminta.
10 Aqueles que se assentaram nas trevas e na sombra da morte, Presos em aflição e em ferros,
11 Por se rebelarem contra as palavras de Deus, E desprezarem o conselho do Altíssimo,
12 De modo que lhes abateu com trabalho o coração- Caíram, e não houve quem os socorresse.
13 Então clamaram a Jeová na sua tribulação, E ele os livrou das suas angústias.
14 Tirou-os das trevas e da sombra da morte, E despedaçou-lhes as cadeias.
15 Dêem graças a Jeová pela sua benignidade, E pelas suas maravilhas para com os filhos dos homens!
16 Porque arrombou as portas de bronze, E cortou as trancas de ferro.
17 Os estultos, por causa da sua transgressão, E por causa das suas iniqüidades são aflitos.
18 A sua alma aborrece toda a sorte de comida, E eles se aproximam das portas da morte.
19 Na sua tribulação clamam a Jeová, E ele os livra das suas angústias.
20 Envia a sua palavra, e os sara, E livra-os dos seus perigos.
21 Dêem graças a Jeová pela sua benignidade, E pelas suas maravilhas para com os filhos dos homens!
22 Ofereçam sacrifícios de ação de graças, E celebrem as suas obras com canto de júbilo.
23 Aqueles que descem ao mar, embarcando em navios, Aqueles que fazem tráfico nas grandes águas,
24 Esses vêem as obras de Jeová, E as suas maravilhas no profundo.
25 Pois ele manda, e faz levantar o vento tempestuoso, Que eleva as ondas do mar.
26 Eles montam ao céu, descem ao abismo; Esvaece-lhes a alma de aflição.
27 Balouçam e cambaleiam como um bêbado, E perdem todo o tino.
28 Na sua tribulação clamam a Jeová, E ele os tira das suas angústias.
29 Torna a tempestade em bonança, De maneira que acalmam as ondas.
30 Então eles se alegram, porque as ondas se aquietaram; Assim ele os conduz ao porto que desejam.
31 Dêem graças a Jeová pela sua benignidade, E pelas suas maravilhas para com os filhos dos homens!
32 Exaltem-no também na assembléia do povo, E louvem-no no concílio dos anciãos!
33 Ele converte rios em deserto, E mananciais de água em terra sedenta;
34 Terra fértil em deserto salgado, Por causa da maldade dos que nela habitam.
35 Converte o deserto em lago de água, E a terra seca em mananciais de água.
36 Ali faz habitar os famintos, Os quais edificam uma cidade em que habitem.
37 Eles semeiam campos e plantam vinhas, Que produzam frutos abundantes.
38 Também os abençoa, de sorte que se multiplicam sobremaneira; E não permite que o seu gado diminua.
39 São depois reduzidos a poucos, e abatidos Pela opressão, pela adversidade, e pela tristeza.
40 Ele lança o desprezo sobre príncipes, E os faz vagar no ermo, onde não há caminho.
41 Todavia põe o necessitado num alto retiro fora do alcance da aflição, E dá-lhe famílias como um rebanho.
42 Vêem os retos e alegram-se; E toda a iniqüidade fechará a boca.
43 Quem é sábio, observe estas coisas, E ponderem os que são tais as benignidades de Jeová.