2 (H22:3)Jumalani, minä kutsun sinua päivisin, mutta sinä et vastaa. Yöt kaikki huudan saamatta rauhaa.3 (H22:4)Sinä olet pyhä, sinä olet kuningas, sinulle soivat Israelin ylistysvirret.4 (H22:5)Sinuun ovat turvanneet isämme ennen. Sinuun he turvasivat ja pääsivät suojaan,5 (H22:6)sinua he huusivat ja saivat avun, sinuun he luottivat eivätkä pettyneet.6 (H22:7)Mutta minä olen maan mato, en enää ihminen, olen kansani hylkäämä, ihmisten pilkka.7 (H22:8)Kaikki ilkkuvat, kun minut näkevät, pudistavat päätään ja ivaavat minua:9 (H22:10)Herra, sinä minut päästit äitini kohdusta ja annoit minulle turvan äitini rinnoilla.10 (H22:11)Syntymästäni saakka olen ollut sinun varassasi, sinä olet ollut Jumalani ensi hetkestä alkaen.11 (H22:12)Älä ole kaukana nyt, kun hätä on lähellä eikä kukaan minua auta.12 (H22:13)Sonnien laumat piirittävät minua, villit Basanin härät minut saartavat,13 (H22:14)kuin raatelevat pedot ne uhkaavat minua, kuin karjuvat leijonat, kita ammollaan.14 (H22:15)Voimani valuu maahan kuin vesi, luuni irtoavat toisistaan. Sydämeni on kuin pehmeää vahaa, se sulaa rinnassani.15 (H22:16)Kurkkuni on kuiva kuin ruukunsiru, kieleni on tarttunut kitalakeen. Maan tomuun sinä suistat minut kuolemaan!16 (H22:17)Koirien lauma saartaa minut, minut ympäröi vihamiesten piiri. Käteni ja jalkani ovat runnellut,17 (H22:18)ruumiini luut näkyvät kaikki. Ilkkuen he katsovat minuun,18 (H22:19)jakavat vaatteeni keskenään ja heittävät puvustani arpaa.19 (H22:20)Herra, älä ole niin kaukana! Anna minulle voimaa, riennä avuksi!20 (H22:21)Pelasta minut miekalta, pelasta henkeni koirilta,21 (H22:22)pelasta minut leijonien kidasta, pelasta villihärkien sarvista!22 (H22:23)Silloin minä julistan nimeäsi veljilleni, ylistän sinua seurakunnan keskellä.23 (H22:24)Ylistäkää Jumalaa, te Herran palvelijat! Jaakobin suku, kunnioita häntä, palvele vavisten, Israelin kansa!24 (H22:25)Ei hän halveksinut heikkoa eikä karttanut kurjaa, ei kääntänyt pois kasvojaan vaan kuuli, kun huusin.25 (H22:26)Sinua minä ylistän seurakunnan keskellä. Sinun palvelijoittesi edessä lunastan lupaukseni.26 (H22:27)Köyhät syökööt ja tulkoot kylläisiksi, Herraa etsivät ylistäkööt häntä! Olkoon teillä voimaa ja rohkeutta iäti!27 (H22:28)Muistakoot maan kansat tämän teon ja kääntykööt hänen puoleensa. Kumartakoot häntä myös vieraat heimot,28 (H22:29)sillä Herran on kuninkuus! Hänen valtansa alla ovat kaikki kansat.29 (H22:30)Vain häntä kumartakoot maan mahtavat, hänen eteensä langetkoot kaikki, jotka maan tomuun vaipuvat. He eivät voi elossa pysyä,30 (H22:31)mutta ne, jotka heidän jälkeensä tulevat, saavat palvella Herraa. He kertovat hänestä lapsilleen,31 (H22:32)ja vastedes syntyvälle kansalle he julistavat Herran hyvyyttä, sillä hän on tämän tehnyt.

1 Deus meu, Deus meu, por que me desamparaste? Por que estás afastado de me auxiliar e das palavras do meu bramido?2 Deus meu, a ti clamo de dia, porém não me respondes; Também de noite, porém não acho descanso.3 Contudo tu és santo, Entronizado sobre os louvores de Israel.4 Em ti confiaram nossos pais: Confiaram, e os livraste.5 A ti clamaram, e foram salvos; Em ti confiaram, e não foram envergonhados.6 Eu, porém, sou verme, e não homem, Opróbrio dos homens e desprezado do povo.7 Todos os que me vêem, zombam de mim; Arreganham os beiços, meneiam a cabeça, dizendo:8 Entrega-te a Jeová! que ele o livre; Que ele o salve, visto que nele tem prazer!9 Tu, porém, és quem me tirou da madre; Fizeste-me confiar, estando eu aos peitos de minha mãe.10 Sobre ti fui lançado desde a madre; Desde o ventre de minha mãe, tu és meu Deus.11 Não te alongues de mim, porque perto está a tribulação, Porque não há quem acuda.12 Muitos touros se acercaram de mim, Fortes touros de Basã me rodearam.13 Abrem contra mim as suas bocas, Como um leão que despedaça e que ruge.14 Como água estou derramado, E todos os meus ossos estão desconjuntados. O meu coração é como cera, Derrete-se no meio das minhas entranhas.15 Está ressequido, como um caco, o meu vigor, E a minha língua se me apega às fauces, E pões-me no pó da morte.16 Porquanto cães me cercaram; A assembléia de malfeitores me rodeou; Traspassaram-me as mãos e os pés.17 Posso contar todos os meus ossos; Eles estão-me encarando e mirando.18 Repartem entre si os meus vestidos, E deitam sortes sobre a minha vestidura.19 Tu, porém, Jeová, não te afastes: Socorro meu, dá-te pressa em me ajudar.20 Livra da espada a minha vida; Do poder do cão, a minha predileta.21 Salva-me da boca do leão; Sim dos chifres dos bois bravios...tu me respondeste.22 A meus irmãos declararei o teu nome, No meio da congregação te louvarei.23 Vós que temeis a Jeová, louvai-o; Glorificai-o, vós todos, semente de Jacó; Reverenciai-o, vós todos, semente de Israel.24 Pois ele não desprezou nem abominou a aflição do aflito, Nem dele escondeu o seu rosto; Mas quando lhe chamou por socorro, ouviu.25 De ti vem o meu louvor na grande congregação; Cumprirei os meus votos na presença dos que o temem.26 Os mansos comerão e se fartarão; Louvarão a Jeová os que o buscam: Viva o vosso coração para sempre.27 Lembrar-se-ão e converter-se-ão a Jeová todos os confins da terra, Adorarão perante ti todas as famílias das nações.28 Pois de Jeová é o reino, E é ele quem domina sobre as nações.29 Comerão e adorarão todos os opulentos da terra; Dobrarão os joelhos diante dele todos os que descem ao pó, Ainda o que não pode preservar a própria vida.30 Servi-lo-á a posteridade, Falar-se-á do Senhor à geração vindoura.31 Virão e declararão a justiça dele, A um povo que há de nascer anunciarão o que ele fez.