1 Laulunjohtajalle. Säestetään gatilaisilla soittimilla. Asafin psalmi. (H81:2)Kohottakaa ilohuuto Jumalalle, riemuhuuto Jaakobin Jumalalle! Hän on väkevä auttajamme.

2 (H81:3)Virittäkää soitto, tuokaa rummut, ottakaa harppu ja helkkyvä lyyra.

3 (H81:4)Puhaltakaa torveen, kun on uudenkuun aika, kun on täysikuu, kun vietämme juhlaa!

4 (H81:5)Tämä on Israelille annettu säädös, määräys, jonka Jaakob on Jumalaltaan saanut.

5 (H81:6)Herra antoi sen Joosefin heimolle käydessään Egyptin maata vastaan. Kuulen puhetta, jollaista en ole kuullut:

7 (H81:8)Sinä huusit hädässäsi, ja minä pelastin sinut, minä vastasin sinulle ukkospilvien kätköistä ja koettelin sinua Meriban veden luona. (sela)

9 (H81:10)Muuta jumalaa sinulla ei saa olla, vierasta jumalaa älä kumarra.

10 (H81:11)Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Minä johdatin sinut pois Egyptin maasta. Avaa suusi, niin minä annan mitä tarvitset.

12 (H81:13)Siksi minä hylkäsin sen, jätin sen paatuneen sydämensä valtaan, kulkemaan oman ymmärryksensä varassa.

13 (H81:14)Kunpa kansani vihdoin kuulisi minua, kunpa Israel kulkisi minun teitäni!

15 (H81:16)Ne, jotka vihaavat Herraa, joutuvat matelemaan hänen edessään, ja heidän alennuksensa kestää ikuisesti.

16 (H81:17)Mutta Israelia hän ruokkii parhaalla vehnällä, hän vuodattaa sille kalliosta hunajaa.

1 Cantai de júbilo a Deus que é a nossa fortaleza; Erguei alegres vozes ao Deus de Jacó.

2 Entoai um salmo e fazei soar o adufe, A suave harpa com o saltério.

3 Tocai a trombeta pela lua nova, Pela lua cheia, no dia da nossa festa.

4 Pois este é um estatuto para Israel, Uma ordenança do Deus de Jacó.

5 Ele o prescreveu em José como testemunho, Quando saiu contra a terra do Egito, Onde ouvi uma linguagem que não conhecia.

6 Livrei o seu ombro do peso, Do cesto foram retiradas as suas mãos.

7 Na angústia clamaste, e te livrei; Respondi-te no lugar secreto do trovão: Provei-te junto às águas de Meribá. (Selá)

8 Ouve, povo meu, e eu te exortarei. Ó Israel, se me escutasses!

9 Não haverá em ti deus estranho, Nem adorarás a deuses estrangeiros.

10 Eu sou Jeová, teu Deus, Que te tirei da terra do Egito: Abre bem a tua boca, e ta encherei.

11 Mas o meu povo não escutou a minha voz, E Israel não me quis.

12 Assim os deixei andar segundo a obstinação dos seus corações, Para que seguissem os seus próprios conselhos.

13 Oxalá que escutasse o meu povo, Que Israel andasse nos meus caminhos!

14 Eu em breve abateria os seus inimigos, E voltaria a minha mão contra os seus adversários.

15 Os que aborrecem a Jeová, se lhe submeteriam, Mas a prosperidade de Israel duraria para sempre;

16 Nutri-lo-ia com a melhor farinha de trigo, E com o mel que mana da rocha eu te saciaria.