1 Matkalaulu. Kovin on minua vainottu nuoresta asti -- näin sanokoon Israel --

2 kovin on minua vainottu nuoresta asti, vainottu, mutta ei lannistettu.

3 Selkäni on kuin kyntäjän jäljiltä, pitkiä vakoja täynnä.

4 Herra on vanhurskas! Hän päästää meidät jumalattomien köysistä.

5 Häpeällisesti joutuvat perääntymään kaikki, jotka vihaavat Siionia.

6 He ovat kuin katolla kasvava ruoho, joka kuivuu heti oraalle ehdittyään --

7 siitä ei leikkaaja kättään täytä, ei lyhteen sitoja syliään,

1 Muitas vezes me angustiaram desde a minha mocidade, Diga agora Israel;

2 Muitas vezes me angustiaram desde a minha mocidade, Contudo não prevaleceram contra mim.

3 Sobre as minhas costas lavraram os aradores; Prolongaram os seus sulcos.

4 Jeová é justo; Ele corta as costas dos perversos.

5 Sejam envergonhados e repelidos para trás Todos os que aborrecem a Sião.

6 Tornem-se como a erva dos telhados, Que, antes de florescer, seca;

7 E com a qual o ceifador não enche a mão, Nem o regaço o que enfeixa:

8 Não dizem aqueles que passam: A bênção de Jeová seja sobre vós; Nós vos abençoamos em nome de Jeová.