1 Matkalaulu. Kovin on minua vainottu nuoresta asti -- näin sanokoon Israel --2 kovin on minua vainottu nuoresta asti, vainottu, mutta ei lannistettu.3 Selkäni on kuin kyntäjän jäljiltä, pitkiä vakoja täynnä.4 Herra on vanhurskas! Hän päästää meidät jumalattomien köysistä.5 Häpeällisesti joutuvat perääntymään kaikki, jotka vihaavat Siionia.6 He ovat kuin katolla kasvava ruoho, joka kuivuu heti oraalle ehdittyään --7 siitä ei leikkaaja kättään täytä, ei lyhteen sitoja syliään,

1 Muitas vezes me angustiaram desde a minha mocidade, Diga agora Israel;2 Muitas vezes me angustiaram desde a minha mocidade, Contudo não prevaleceram contra mim.3 Sobre as minhas costas lavraram os aradores; Prolongaram os seus sulcos.4 Jeová é justo; Ele corta as costas dos perversos.5 Sejam envergonhados e repelidos para trás Todos os que aborrecem a Sião.6 Tornem-se como a erva dos telhados, Que, antes de florescer, seca;7 E com a qual o ceifador não enche a mão, Nem o regaço o que enfeixa:8 Não dizem aqueles que passam: A bênção de Jeová seja sobre vós; Nós vos abençoamos em nome de Jeová.