1 Asafin psalmi. Kuinka hyvä onkaan Jumala Israelille, kuinka hyvä niille, joilla on vilpitön sydän!
2 Minä olin vähällä horjahtaa, jalkani melkein pettivät.
3 Minä kadehdin jumalattomia, kun näin heidän menestyvän.
4 Heillä ei ole ikinä vaivoja, he ovat terveitä ja lihavia.
5 He eivät joudu raatamaan niin kuin muut ihmiset, eikä heitä toisten tavoin kuriteta.
6 Sen tähden ylpeys koristaa heidän kaulaansa ja väkivalta on viittana heidän yllään.
7 Pahuus pursuaa heidän sisimmästään, heidän sydämensä on tulvillaan juonia.
8 He puhuvat ilkeästi ja pilkallisesti, häikäilemättä he sortavat avutonta.
9 Heidän puheensa uhmaavat taivasta, heidän sanansa eivät säästä mitään maan päällä.
10 Ja minun kansani kääntyy heidän puoleensa, särpii suun täydeltä heidän sanojaan!
12 Sellaisia ovat jumalattomat, kaikessa rauhassa he kasvattavat mahtiaan.
13 Olenko turhaan pitänyt sydämeni puhtaana ja käteni viattomina?
14 Minua kuritetaan kaiken päivää, minä saan kärsiä joka aamu.
16 Minä mietin ja mietin ymmärtääkseni kaiken tämän, mutta se oli minulle liian vaikeaa.
17 Viimein tulin Jumalan pyhäkköön ja tajusin, miten jumalattomien käy.
18 Sinä johdatat heidät liukkaalle polulle, he putoavat pettävään kuoppaan.
19 Äkkiä he ovat joutuneet tuhoon, heidän loppunsa on kauhea.
20 Herra, kun sinä nouset, he ovat pelkkää tyhjää, kuin unikuva, joka herätessä katoaa.
21 Sydämeni oli katkera, sieluuni pisti.
22 Minä olin mieletön, ymmärrystä vailla, olin kuin järjetön eläin sinun edessäsi.
23 Kuitenkin minä saan aina olla luonasi, sinä pidät kädestäni kiinni.
24 Sinä johdatat minua tahtosi mukaan, ja viimein sinä nostat minut kunniaan.
25 Taivaassa minulla on sinut, sinä olet ainoa turvani maan päällä.
26 Vaikka ruumiini ja sieluni nääntyy, Jumala on kallioni, minun osani iankaikkisesti.
27 Ne, jotka luopuvat sinusta, menehtyvät. Sinä tuhoat kaikki, jotka pettävät sinut.
28 Mutta minun onneni on olla lähellä Jumalaa, minä turvaan Herraan, Jumalaani, ja kerron kaikista hänen teoistaan.
1 De feito Deus é bom para com Israel, Para com os que são puros de coração.
2 Mas quanto a mim, quase que os pés me resvalaram; Pouco faltou que os meus passos escorregassem.
3 Pois eu tinha inveja dos arrogantes, Vendo a prosperidade dos perversos.
4 Porque eles não têm apertos, São e robusto é o seu corpo.
5 Não participam das tribulações humanas, Nem como os outros homens são flagelados.
6 Por isso a soberba os cinge com um colar; A violência, como um vestido, os cobre.
7 Os olhos soltam-lhes da gordura, As fantasias da sua mente trasbordam.
8 Eles motejam e falam maliciosamente da opressão; Falam arrogantemente.
9 Põem nos céus a sua boca, E a sua língua percorre a terra.
10 Portanto para tais se desvia tal povo, Que bebe as suas águas em abundância,
11 Dizendo: Como sabe Deus? Acaso há conhecimento no Altíssimo?
12 Eis que tais são os perversos; E estando sempre em segurança, aumentam de opulência.
13 De certo em vão é que tenho purificado o meu coração, E lavado as minhas mãos na inocência,
14 Pois tenho sido afligido de contínuo, E castigado toda a manhã.
15 Se eu tivesse dito: Proferirei tais palavras, Eis que me teria havido traiçoeiramente para com a geração de teus filhos.
16 Quando eu pensava para compreender isto, Achei que era tarefa difícil para mim;
17 Até que entrei no santuário de Deus, E considerei o fim deles.
18 De certo tu os colocas em lugares escorregadios, Tu os lanças em destruição.
19 Como são levados à destruição num momento! Ficam de todo consumidos de terrores.
20 Como um sonho, quando se acorda; Assim tu, ó Senhor, ao despertares, desprezarás a imagem deles.
21 Quando o meu coração se exacerbava, E sentia retalharem-se-me os rins,
22 Eu estava embrutecido e ignorante: Tornei-me como um animal diante de ti.
23 Todavia estava eu de contínuo contigo, Tu me tomaste pela mão direita.
24 Guiar-me-ás com o teu conselho, E depois me receberás na glória.
25 Quem, senão a ti, tenho eu nos céus? Não há na terra quem eu deseje além de ti.
26 Desfalecem a minha carne e o meu coração; Do meu coração, porém, Deus é a fortaleza, e o meu quinhão para sempre.
27 Pois eis que hão de perecer os que se apartam de ti; Exterminarás a todos os que se desviam de ti.
28 Mas quanto a mim, bom é aproximar-me de Deus; No Senhor Jeová ponho o meu refúgio, Para que eu fale de todas as suas obras. aflito