1 O Eterno, perché te ne stai lontano? Perché ti nascondi in tempi di distretta?2 L’empio nella sua superbia perseguita con furore i miseri; essi rimangon presi nelle macchinazioni che gli empi hanno ordite;3 poiché l’empio si gloria delle brame dell’anima sua, benedice il rapace e disprezza l’Eterno.4 L’empio, nell’alterezza della sua faccia, dice: l’Eterno non farà inchieste. Tutti i suoi pensieri sono: Non c’è Dio!5 Le sue vie son prospere in ogni tempo; cosa troppo alta per lui sono i tuoi giudizi; egli soffia contro tutti i suoi nemici.6 Egli dice nel suo cuore: Non sarò mai smosso; d’età in età non m’accadrà male alcuno.7 La sua bocca è piena di esecrazione, di frodi, e di oppressione; sotto la sua lingua v’è malizia ed iniquità.8 Egli sta negli agguati de’ villaggi; uccide l’innocente in luoghi nascosti; i suoi occhi spiano il meschino.9 Sta in agguato nel suo nascondiglio come un leone nella sua spelonca; sta in agguato per sorprendere il misero; egli sorprende il misero traendolo nella sua rete.10 Se ne sta quatto e chino, ed i meschini cadono tra le sue unghie.11 Egli dice nel cuor suo: Iddio dimentica, nasconde la sua faccia, mai lo vedrà.12 Lèvati, o Eterno! o Dio, alza la mano! Non dimenticare i miseri.13 Perché l’empio disprezza Iddio? perché dice in cuor suo: Non ne farai ricerca?14 Tu l’hai pur veduto; poiché tu riguardi ai travagli ed alle pene per prender la cosa in mano. A te si abbandona il meschino; tu sei l’aiutator dell’orfano.15 Fiacca il braccio dell’empio, cerca l’empietà del malvagio finché tu non ne trovi più.16 L’Eterno è re in sempiterno; le nazioni sono state sterminate dalla sua terra.17 O Eterno, tu esaudisci il desiderio degli umili; tu raffermerai il cuor loro, inclinerai le orecchie tue18 per far ragione all’orfano e all’oppresso, onde l’uomo, che è della terra, cessi dall’incutere spavento.

1 Miksi, Herra, seisot niin kaukana, miksi kätkeydyt ahdingon aikoina?2 Jumalattomien ylpeyden tähden kurja kärsii, takertuu heidän punomiinsa juoniin.3 Sillä jumalaton kerskaa omista himoistansa, ja kiskuri kiroaa, pilkkaa Herraa.5 Hänen hankkeensa menestyvät joka aika. Sinun tuomiosi ovat korkealla, kaukana hänestä; kaikille vastustajilleen hän hymähtää.7 Hänen suunsa on täynnä kirousta, petosta, sortoa; tuho ja turmio on hänen kielensä alla.8 Kylien vaiheilla hän istuu väijyksissä, hän murhaa salaa syyttömän. Hänen silmänsä vaanivat onnetonta.9 Kätkössään hän väijyy, niinkuin leijona pensaikossa, hän väijyy hyökätäksensä kurjan kimppuun; hän saa kurjan kiinni, vetää hänet verkkoonsa.10 Hän kyyristyy, painautuu maahan, ja onnettomat joutuvat hänen kynsiinsä.12 Nouse, Herra, kohota kätesi, Jumala! Älä unhota kurjia.14 Sinä olet sen nähnyt, sillä sinä havaitset vaivan ja tuskan, ja sinä otat sen oman kätesi huomaan; sinulle onneton uskoo asiansa, sinä olet orpojen auttaja.15 Murskaa jumalattoman käsivarsi ja kosta pahan jumalattomuus, niin ettei häntä enää löydetä.16 Herra on kuningas ainiaan ja iankaikkisesti; hävinneet ovat pakanat hänen maastansa.17 Sinä kuulet nöyrien halajamisen, Herra, sinä vahvistat heidän sydämensä, sinä teroitat korvasi,18 auttaaksesi orvon ja sorretun oikeuteensa, ettei ihminen, joka maasta on, enää saisi kauhua aikaan.