1 Celebrate l’Eterno, invocate il suo nome; fate conoscere le sue gesta fra popoli.2 Cantategli, salmeggiategli, meditate su tutte le sue maraviglie.3 Gloriatevi nel santo suo nome; si rallegri il cuore di quelli che cercano l’Eterno!4 Cercate l’Eterno e la sua forza, cercate del continuo la sua faccia!5 Ricordatevi delle maraviglie ch’egli ha fatte, de’ suoi miracoli e dei giudizi della sua bocca,6 o voi, progenie d’Abrahamo, suo servitore, figliuoli di Giacobbe, suoi eletti!7 Egli, l’Eterno, è l’Iddio nostro; i suoi giudizi s’esercitano su tutta la terra.8 Egli si ricorda in perpetuo del suo patto, della parola da lui data per mille generazioni,9 del patto che fece con Abrahamo, del giuramento che fece ad Isacco,10 e che confermò a Giacobbe come uno statuto, ad Israele come un patto eterno,11 dicendo: Io ti darò il paese di Canaan per vostra parte di eredità.12 Non erano allora che poca gente, pochissimi e stranieri nel paese,13 e andavano da una nazione all’altra, da un regno a un altro popolo.14 Egli non permise che alcuno li opprimesse; anzi, castigò dei re per amor loro15 dicendo: Non toccate i miei unti, e non fate alcun male ai miei profeti.16 Poi chiamò la fame sul paese, e fece mancar del tutto il sostegno del pane.17 Mandò dinanzi a loro un uomo. Giuseppe fu venduto come schiavo.18 I suoi piedi furon serrati nei ceppi, ei fu messo in catene di ferro,19 fino al tempo che avvenne quello che avea detto, e la parola dell’Eterno, nella prova, gli rese giustizia.20 Il re mandò a farlo sciogliere, il dominatore di popoli lo mise in libertà;21 lo costituì signore della sua casa e governatore di tutti i suoi beni22 per incatenare i principi a suo talento, e insegnare ai suoi anziani la sapienza.23 Allora Israele venne in Egitto, e Giacobbe soggiornò nel paese di Cham.24 Iddio fece moltiplicar grandemente il suo popolo, e lo rese più potente dei suoi avversari.25 Poi voltò il cuor loro perché odiassero il suo popolo, e macchinassero frodi contro i suoi servitori.26 Egli mandò Mosè, suo servitore, e Aaronne, che aveva eletto.27 Essi compiron fra loro i miracoli da lui ordinati, fecero dei prodigi nella terra di Cham.28 Mandò le tenebre e fece oscurar l’aria, eppure non osservarono le sue parole.29 Cangiò le acque loro in sangue, e fece morire i loro pesci.30 La loro terra brulicò di rane, fin nelle camere dei loro re.31 Egli parlò, e vennero mosche velenose e zanzare in tutto il loro territorio.32 Dette loro grandine invece di pioggia, fiamme di fuoco sul loro paese.33 Percosse le loro vigne e i loro fichi e fracassò gli alberi del loro territorio.34 Egli parlò e vennero le locuste e i bruchi senza numero,35 che divorarono tutta l’erba nel loro paese e mangiarono il frutto della loro terra.36 Poi percosse tutti i primogeniti nel loro paese, le primizie d’ogni loro forza.37 E fece uscire gli Israeliti con argento ed oro, e non vi fu alcuno, fra le sue tribù, che fosse fiacco.38 L’Egitto si rallegrò della loro partenza, poiché la paura d’essi era caduta su loro.39 Egli distese una nuvola per ripararli, e accese un fuoco per rischiararli di notte.40 A loro richiesta fece venire delle quaglie, e li saziò col pane del cielo.41 Egli aprì la roccia e ne scaturirono acque; esse corsero per luoghi aridi, come un fiume.42 Poiché egli si ricordò della sua parola santa e d’Abrahamo, suo servitore;43 e trasse fuori il suo popolo con allegrezza, e i suoi eletti con giubilo.44 E dette loro i paesi delle nazioni, ed essi presero possesso della fatica dei popoli,45 perché osservassero i suoi statuti e ubbidissero alle sue leggi. Alleluia.

1 Kiittäkää Herraa, julistakaa hänen nimeänsä, tehkää hänen suuret tekonsa tiettäviksi kansojen keskuudessa.2 Laulakaa hänelle, veisatkaa hänelle, puhukaa kaikista hänen ihmeistänsä.3 Hänen pyhä nimensä olkoon teidän kerskauksenne; iloitkoon niiden sydän, jotka etsivät Herraa.4 Kysykää Herraa ja hänen voimaansa, etsikää alati hänen kasvojansa.5 Muistakaa hänen ihmetöitänsä, jotka hän on tehnyt, hänen ihmeitänsä ja hänen suunsa tuomioita,6 te Aabrahamin, hänen palvelijansa, siemen, Jaakobin lapset, te hänen valittunsa.7 Hän, Herra, on meidän Jumalamme; hänen tuomionsa käyvät yli kaiken maan.8 Hän muistaa liittonsa iankaikkisesti, säätämänsä sanan hamaan tuhansiin polviin,9 liittonsa, jonka hän teki Aabrahamin kanssa, ja Iisakille vannomansa valan.10 Hän vahvisti sen käskyksi Jaakobille, Israelille iankaikkiseksi liitoksi.12 Heitä oli vähäinen joukko, vain harvoja, ja he olivat muukalaisia siellä.13 Ja he vaelsivat kansasta kansaan ja yhdestä valtakunnasta toiseen kansaan.14 Hän ei sallinut kenenkään heitä vahingoittaa, ja hän rankaisi kuninkaita heidän tähtensä:16 Ja kun hän kutsui nälänhädän maahan ja kokonaan mursi leivän tuen,17 oli hän lähettänyt heidän edellänsä miehen: Joosef oli myyty orjaksi.18 Hänen jalkojansa vaivattiin kahleilla, hän joutui rautoihin,19 siksi kunnes hänen sanansa kävi toteen ja Herran puhe osoitti hänet puhtaaksi.20 Niin kuningas lähetti ja päästätti hänet, kansojen hallitsija laski hänet irti.21 Hän pani hänet talonsa herraksi ja kaiken omaisuutensa haltijaksi,22 sitomaan mielensä mukaan hänen ruhtinaitansa ja opettamaan viisautta vanhimmille.23 Niin joutui Israel Egyptiin, Jaakob muukalaiseksi Haamin maahan.24 Ja Herra teki kansansa hyvin hedelmälliseksi ja väkevämmäksi heidän vihamiehiänsä.25 Hän käänsi näitten sydämen vihaamaan hänen kansaansa, kavalasti kohtelemaan hänen palvelijoitaan.26 Hän lähetti Mooseksen, palvelijansa, ja Aaronin, jonka hän oli valinnut.27 Nämä tekivät hänen tunnustekonsa heidän keskellään, tekivät ihmeitä Haamin maassa.28 Hän lähetti pimeyden ja pimensi kaiken, eivätkä he vastustaneet hänen sanojansa.29 Hän muutti heidän vetensä vereksi ja kuoletti heiltä kalat.30 Heidän maansa vilisi sammakoita aina kuningasten kammioita myöten.31 Hän käski, ja paarmoja tuli ja sääskiä koko heidän alueellensa.32 Hän antoi heille rakeita sateen sijaan, tulen leimauksia heidän maahansa.33 Ja hän hävitti heidän viini-ja viikunapuunsa ja murskasi puut heidän alueeltansa.34 Hän käski, ja heinäsirkkoja tuli ja tuhosirkkoja lukematon joukko;35 ne söivät kaiken ruohon heidän maastansa, söivät hedelmän heidän vainioiltansa.36 Ja hän surmasi kaikki heidän maansa esikoiset, kaikki heidän miehuutensa ensimmäiset.37 Sitten hän vei Israelin sieltä varustettuna hopealla ja kullalla, eikä ollut hänen sukukunnissaan kompastuvaista.38 Egypti iloitsi heidän lähdöstänsä, koska sen oli vallannut pelko heidän tähtensä.39 Hän levitti suojaksi pilven ja tulen valaisemaan yötä.40 He pyysivät, ja hän pani tulemaan viiriäiset, ja hän ravitsi heitä taivaan leivällä.41 Hän avasi kallion, ja vettä vuoti; se juoksi virtana kautta erämaan.42 Sillä hän muisti pyhän sanansa, muisti Aabrahamia, palvelijaansa.43 Niin hän vei kansansa pois sen iloitessa, valittunsa heidän riemuitessaan.44 Ja hän antoi heille pakanain maat, ja he ottivat omaksensa kansojen vaivannäöt,45 että he noudattaisivat hänen käskyjänsä ja ottaisivat hänen laeistansa vaarin. Halleluja!