1 Per il Capo de’ Musici. Secondo Jeduthun. Salmo di Asaf.} La mia voce s’eleva a Dio, e io grido; la mia voce s’eleva a Dio, ed egli mi porge l’orecchio.2 Nel giorno della mia distretta, io ho cercato il Signore; la mia mano è stata tesa durante la notte senza stancarsi, l’anima mia ha rifiutato d’esser consolata.3 Io mi ricordo di Dio, e gemo; medito, e il mio spirito è abbattuto. Sela.4 Tu tieni desti gli occhi miei, sono turbato e non posso parlare.5 Ripenso ai giorni antichi, agli anni da lungo tempo passati.6 Mi ricordo de’ miei canti durante la notte, medito nel mio cuore, e lo spirito mio va investigando:7 Il Signore ripudia egli in perpetuo? E non mostrerà egli più il suo favore?8 E’ la sua benignità venuta meno per sempre? La sua parola ha ella cessato per ogni età?9 Iddio ha egli dimenticato d’aver pietà? Ha egli nell’ira chiuse le sue compassioni? Sela.10 E ho detto: La mia afflizione sta in questo, che la destra dell’Altissimo è mutata.11 Io rievocherò la memoria delle opere dell’Eterno; sì, ricorderò le tue maraviglie antiche,12 mediterò su tutte le opere tue, e ripenserò alle tue gesta.13 O Dio, le tue vie son sante; qual è l’Iddio grande come Dio?14 Tu sei l’Iddio che fai maraviglie; tu hai fatto conoscere la tua forza fra i popoli.15 Tu hai, col tuo braccio, redento il tuo popolo, i figliuoli di Giacobbe e di Giuseppe. Sela.16 Le acque ti videro, o Dio; le acque ti videro e furono spaventate; anche gli abissi tremarono.17 Le nubi versarono diluvi d’acqua; i cieli tuonarono; ed anche i tuoi strali volarono da ogni parte.18 La voce del tuo tuono era nel turbine; i lampi illuminarono il mondo; la terra fu scossa e tremò.19 La tua via fu in mezzo al mare, i tuoi sentieri in mezzo alle grandi acque, e le tue orme non furon riconosciute.20 Tu conducesti il tuo popolo come un gregge, per mano di Mosè e d’Aaronne.

1 Veisuunjohtajalle; Jedutunin tapaan; Aasafin virsi. (H77:2) Minä korotan ääneni Jumalan puoleen ja huudan; minä korotan ääneni Jumalan puoleen, että hän minua kuulisi.2 (H77:3) Ahdistukseni aikana minä etsin Herraa; minun käteni on yöllä ojennettuna eikä väsy; minun sieluni ei lohdutuksesta huoli.3 (H77:4) Minä muistan Jumalaa ja huokaan; minä tutkistelen, ja minun henkeni nääntyy. Sela.4 (H77:5) Sinä pidät minun silmäni valveilla; minä olen niin levoton, etten voi puhua.5 (H77:6) Minä ajattelen muinaisia päiviä, ammoin menneitä vuosia.6 (H77:7) Minä muistan yöllä kanteleeni, minä mietiskelen sydämessäni, ja minun henkeni tutkii:7 (H77:8) Hylkääkö Herra ikiajoiksi eikä enää osoita mielisuosiota?8 (H77:9) Onko hänen armonsa mennyt ainiaaksi, onko hänen lupauksensa lopussa polvesta polveen?9 (H77:10) Onko Jumala unhottanut olla armollinen, onko hän vihassaan lukinnut laupeutensa? Sela.10 (H77:11) Minä sanoin: tämä on minun kärsimykseni, että Korkeimman oikea käsi on muuttunut.11 (H77:12) Minä muistelen Herran tekoja, minä muistelen sinun entisiä ihmetöitäsi.12 (H77:13) Minä tutkistelen kaikkia sinun töitäsi, minä mietin sinun suuria tekojasi.13 (H77:14) Jumala, sinun tiesi on pyhä; kuka on jumala, suuri niinkuin sinä, Jumala?14 (H77:15) Sinä olet Jumala, joka teet ihmeitä, sinä olet ilmoittanut voimasi kansojen seassa.15 (H77:16) Käsivarrellasi sinä lunastit kansasi, Jaakobin ja Joosefin lapset. Sela.16 (H77:17) Vedet näkivät sinut, Jumala, vedet näkivät sinut ja vapisivat, ja syvyydet värisivät.17 (H77:18) Pilvet purkivat vettä, pilvet antoivat jylinänsä, sinun nuolesi lensivät.18 (H77:19) Sinun pauhinasi ääni vyöryi, salamat valaisivat maan piirin, maa vapisi ja järkkyi.19 (H77:20) Meren halki kävi sinun tiesi, sinun polkusi läpi suurten vetten, eivätkä sinun jälkesi tuntuneet.20 (H77:21) Sinä kuljetit kansasi niinkuin lammaslauman Mooseksen ja Aaronin kädellä.