1 Celebrate l’Eterno, perch’egli è buono, perché la sua benignità dura in eterno!2 Così dicano i riscattati dall’Eterno, ch’egli ha riscattati dalla mano dell’avversario3 e raccolti da tutti i paesi, dal levante e dal ponente, dal settentrione e dal mezzogiorno.4 Essi andavano errando nel deserto per vie desolate; non trovavano città da abitare.5 Affamati e assetati, l’anima veniva meno in loro.6 Allora gridarono all’Eterno nella loro distretta, ed ei li trasse fuori dalle loro angosce.7 Li condusse per la diritta via perché giungessero a una città da abitare.8 Celebrino l’Eterno per la sua benignità, e per le sue maraviglie a pro dei figliuoli degli uomini!9 Poich’egli ha saziato l’anima assetata, ed ha ricolmato di beni l’anima affamata.10 Altri dimoravano in tenebre e in ombra di morte, prigionieri nell’afflizione e nei ferri,11 perché s’erano ribellati alle parole di Dio e aveano sprezzato il consiglio dell’Altissimo;12 ond’egli abbatté il cuor loro con affanno; essi caddero, e non ci fu alcuno che li soccorresse.13 Allora gridarono all’Eterno nella loro distretta, e li salvò dalle loro angosce;14 li trasse fuori dalle tenebre e dall’ombra di morte, e ruppe i loro legami.15 Celebrino l’Eterno per la sua benignità, e per le sue maraviglie a pro dei figliuoli degli uomini!16 Poich’egli ha rotte le porte di rame, e ha spezzato le sbarre di ferro.17 Degli stolti erano afflitti per la loro condotta ribelle e per le loro iniquità.18 L’anima loro abborriva ogni cibo, ed eran giunti fino alle porte della morte.19 Allora gridarono all’Eterno nella loro distretta, e li salvò dalle loro angosce.20 Mandò la sua parola e li guarì, e li scampò dalla fossa.21 Celebrino l’Eterno per la sua benignità, e per le sue maraviglie a pro dei figliuoli degli uomini!22 Offrano sacrifizi di lode, e raccontino le sue opere con giubilo!23 Ecco quelli che scendon nel mare su navi, che trafficano sulle grandi acque;24 essi veggono le opere dell’Eterno e le sue maraviglie nell’abisso.25 Poich’egli comanda e fa levare il vento di tempesta, che solleva le onde del mare.26 Salgono al cielo, scendono negli abissi; l’anima loro si strugge per l’angoscia.27 Traballano e barcollano come un ubriaco, e tutta la loro saviezza vien meno.28 Ma, gridando essi all’Eterno nella loro distretta, egli li trae fuori dalle loro angosce.29 Egli muta la tempesta in quiete, e le onde si calmano.30 Essi si rallegrano perché si sono calmate, ed ei li conduce al porto da loro desiderato.31 Celebrino l’Eterno per la sua benignità, e per le sue maraviglie a pro dei figliuoli degli uomini!32 Lo esaltino nell’assemblea del popolo, e lo lodino nel consiglio degli anziani!33 Egli cambia i fiumi in deserto, e le fonti dell’acqua in luogo arido;34 la terra fertile in pianura di sale, per la malvagità de’ suoi abitanti.35 Egli cambia il deserto in uno stagno, e la terra arida in fonti d’acqua.36 Egli fa quivi abitar gli affamati ed essi fondano una città da abitare.37 Vi seminano campi e vi piantano vigne, e ne raccolgono frutti abbondanti.38 Egli li benedice talché moltiplicano grandemente, ed egli non lascia scemare il loro bestiame.39 Ma poi sono ridotti a pochi, umiliati per l’oppressione, per l’avversità e gli affanni.40 Egli spande lo sprezzo sui principi, e li fa errare per deserti senza via;41 ma innalza il povero traendolo dall’afflizione, e fa moltiplicar le famiglie a guisa di gregge.42 Gli uomini retti lo vedono e si rallegrano, ed ogni iniquità ha la bocca chiusa.43 Chi è savio osservi queste cose, e consideri la benignità dell’Eterno.

1 Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.2 Niin sanokoot Herran lunastetut, jotka hän on lunastanut ahdistuksen alta3 ja koonnut pakanamaista, idästä ja lännestä, pohjoisesta ja meren puolelta.4 He harhailivat erämaassa, autiossa, tiettömässä maassa, löytämättä asuttua kaupunkia.5 Heidän oli nälkä ja jano, heidän sielunsa nääntyi heissä.6 Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan.7 Ja hän ohjasi heidät oikealle tielle, niin että he pääsivät asuttuun kaupunkiin.8 Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa, hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.9 Sillä hän ravitsee nääntyvän sielun ja täyttää nälkäisen sielun hyvyydellä.10 He istuivat pimeydessä ja synkeydessä, vangittuina kurjuuteen ja rautoihin,11 koska olivat niskoitelleet Jumalan käskyjä vastaan ja katsoneet halvaksi Korkeimman neuvon.12 Hän masensi heidän sydämensä kärsimyksellä; he sortuivat, eikä ollut auttajaa.13 Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan.14 Hän vei heidät ulos pimeydestä ja synkeydestä, hän katkaisi heidän kahleensa.15 Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.16 Sillä hän särkee vaskiset ovet ja rikkoo rautaiset salvat.17 He olivat hulluja, sillä heidän vaelluksensa oli syntinen, ja he kärsivät vaivaa pahojen tekojensa tähden.18 Heidän sielunsa inhosi kaikkea ruokaa, ja he olivat lähellä kuoleman portteja.19 Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän pelasti heidät heidän ahdistuksistaan.20 Hän lähetti sanansa ja paransi heidät ja pelasti heidät haudasta.21 Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.22 Uhratkoot kiitosuhreja ja kertokoot riemuiten hänen töitään.23 He lähtivät laivoilla merelle ja kävivät kauppaa suurilla vesillä.24 He näkivät Herran työt ja hänen ihmeelliset tekonsa meren syvyyksissä.25 Hän sanoi sanansa ja nosti myrskytuulen, joka kohotti korkealle sen aallot.26 He kohosivat taivasta kohti, he vajosivat syvyyksiin; heidän sielunsa menehtyi tuskasta.27 He horjuivat ja hoippuivat kuin juopunut, ja kaikki heidän taitonsa hämmentyi.28 Mutta hädässänsä he huusivat Herraa, ja hän päästi heidät heidän ahdistuksistaan.29 Hän tyynnytti myrskyn, ja meren aallot hiljenivät.30 He iloitsivat, kun tuli tyyni, ja hän vei heidät toivottuun satamaan.31 Kiittäkööt he Herraa hänen armostansa ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.32 Kunnioittakoot häntä kansan seurakunnassa ja vanhinten kokouksessa häntä ylistäkööt.33 Hän muutti virrat erämaaksi ja vesilähteet kuivaksi maaksi,34 hedelmällisen maan suola-aroksi, sen asukasten pahuuden tähden.35 Hän muutti erämaan vesilammikoiksi ja kuivan maan vesilähteiksi.36 Ja hän asetti nälkäiset sinne asumaan ja he rakensivat kaupungin asuaksensa.37 Ja he kylvivät peltoja ja istuttivat viinitarhoja, jotka tuottivat satoisan hedelmän.38 Hän siunasi heitä, ja he lisääntyivät suuresti, ja hän antoi heille paljon karjaa.39 Ja kun he vähentyivät ja vaipuivat onnettomuuden ja huolten painon alla,40 niin hän, joka vuodattaa ylenkatsetta ruhtinasten päälle ja panee heidät harhailemaan tiettömissä autiomaissa,41 hän kohotti köyhän kurjuudesta ja teki suvut suuriksi kuin lammaslaumat.42 Oikeamieliset näkevät sen ja riemuitsevat, ja kaiken vääryyden täytyy tukkia suunsa.43 Joka viisas on, se ottakoon näistä vaarin ja ajatelkoon Herran armotekoja.