1 Preghiera di Mosè, uomo di Dio.} O Signore, tu sei stato per noi un rifugio d’età in età.2 Avanti che i monti fossero nati e che tu avessi formato la terra e il mondo, anzi, ab eterno in eterno, tu sei Dio.3 Tu fai tornare i mortali in polvere e dici: Ritornate, o figliuoli degli uomini.4 Perché mille anni, agli occhi tuoi, sono come il giorno d’ieri quand’è passato, e come una veglia nella notte.5 Tu li porti via come in una piena; son come un sogno. Son come l’erba che verdeggia la mattina;6 la mattina essa fiorisce e verdeggia, la sera è segata e si secca.7 Poiché noi siam consumati per la tua ira, e siamo atterriti per il tuo cruccio.8 Tu metti le nostre iniquità davanti a te, e i nostri peccati occulti, alla luce della tua faccia.9 Tutti i nostri giorni spariscono per il tuo cruccio; noi finiamo gli anni nostri come un soffio.10 I giorni de’ nostri anni arrivano a settant’anni; o, per i più forti, a ottant’anni; e quel che ne fa l’orgoglio, non è che travaglio e vanità; perché passa presto, e noi ce ne voliam via.11 Chi conosce la forza della tua ira e il tuo cruccio secondo il timore che t’è dovuto?12 Insegnaci dunque a così contare nostri giorni, che acquistiamo un cuor savio.13 Ritorna, o Eterno; fino a quando? e muoviti a pietà dei tuoi servitori.14 Saziaci al mattino della tua benignità, e noi giubileremo, ci rallegreremo tutti i dì nostri.15 Rallegraci in proporzione de’ giorni che ci hai afflitti, e degli anni che abbiam sentito il male.16 Apparisca l’opera tua a pro de’ tuo servitori, e la tua gloria sui loro figliuoli.17 La grazia del Signore Iddio nostro sia sopra noi, e rendi stabile l’opera delle nostre mani; sì, l’opera delle nostre mani rendila stabile.

1 Mooseksen, Jumalan miehen, rukous. Herra, sinä olet meidän turvamme polvesta polveen.2 Ennenkuin vuoret syntyivät ja sinä loit maan ja maanpiirin, iankaikkisesta iankaikkiseen olet sinä, Jumala.4 Sillä tuhat vuotta on sinun silmissäsi niinkuin eilinen päivä, joka meni ohitse, ja niinkuin öinen vartiohetki.5 Sinä huuhdot heidät pois; he ovat kuin uni, ovat kuin ruoho, joka aamulla kukoistaa:6 aamulla se kasvaa ja kukoistaa, mutta illalla se leikataan ja kuivettuu.7 Sillä me hukumme sinun vihasi voimasta, ja sinun kiivastuksesi voimasta me häviämme pois.8 Meidän pahat tekomme sinä asetat eteesi, salaiset syntimme kasvojesi valkeuteen.9 Niin kaikki meidän päivämme kuluvat sinun vihasi alla, vuotemme päättyvät meiltä kuin huokaus.10 Meidän elinpäivämme ovat seitsemänkymmentä vuotta taikka enintään kahdeksankymmentä vuotta; ja parhaimmillaankin ne ovat vaiva ja turhuus, sillä ne kiitävät ohitse, niinkuin me lentäisimme pois.11 Kuka ajattelee sinun vihasi ankaruutta, sinun kiivauttasi, niin että hän sinua pelkäisi?12 Opeta meitä laskemaan päivämme oikein, että me saisimme viisaan sydämen.13 Herra, palaja jälleen. Voi, kuinka kauan? Armahda palvelijoitasi.14 Ravitse aamulla meitä armollasi, suo meille iloa ja riemua kaikkina päivinämme.15 Suo meidän iloita yhtä monta päivää, kuin olet nöyryyttänyt meitä, yhtä monta vuotta, kuin olemme kovaa kokeneet.16 Saakoot palvelijasi nähdä sinun tekosi ja heidän lapsensa sinun kunniasi.17 Ja tulkoon osaksemme Herran, meidän Jumalamme, laupeus. Suo menestyä meille kättemme työn; niin, suo menestyä meidän kättemme työn.