1 Canto dei pellegrinaggi. Di Davide. Se non fosse stato l’Eterno che fu per noi, lo dica pure ora Israele,2 se non fosse stato l’Eterno che fu per noi, quando gli uomini si levarono contro noi,3 allora ci avrebbero inghiottiti tutti vivi, quando l’ira loro ardeva contro noi;4 allora le acque ci avrebbero sommerso, il torrente sarebbe passato sull’anima nostra;5 allora le acque orgogliose sarebbero passate sull’anima nostra.6 Benedetto sia l’Eterno che non ci ha dato in preda ai loro denti!7 L’anima nostra è scampata, come un uccello dal laccio degli uccellatori; il laccio è stato rotto, e noi siamo scampati.8 Il nostro aiuto è nel nome dell’Eterno, che ha fatto il cielo e la terra.

1 Matkalaulu; Daavidin virsi. Ellei Herra olisi meidän kanssamme-näin sanokoon Israel-2 ellei Herra olisi meidän kanssamme, kun ihmiset nousevat meitä vastaan,3 niin he meidät elävältä nielisivät, kun heidän vihansa syttyy meitä vastaan;4 niin vedet upottaisivat meidät, virta tulvisi meidän sielumme ylitse;5 niin tulvisivat kuohuvat vedet meidän sielumme ylitse.6 Kiitetty olkoon Herra, joka ei antanut meitä heidän hammastensa raadeltaviksi.7 Meidän sielumme pääsi kuin lintu pyydystäjäin paulasta: paula katkesi, ja me pääsimme pois.8 Meidän apumme on Herran nimi, hänen, joka on tehnyt taivaan ja maan.