1 Alleluia! Celebrate l’Eterno, perch’egli è buono, perché la sua benignità dura in perpetuo.2 Chi può raccontare le gesta dell’Eterno, o pubblicar tutta la sua lode?3 Beati coloro che osservano ciò ch’è prescritto, che fanno ciò ch’è giusto, in ogni tempo!4 O Eterno, ricordati di me, con la benevolenza che usi verso il tuo popolo; visitami con la tua salvazione,5 affinché io vegga il bene de’ tuoi eletti, mi rallegri dell’allegrezza della tua nazione, e mi glori con la ua eredità.6 Noi e i nostri padri abbiamo peccato, abbiamo commesso l’iniquità, abbiamo agito empiamente.7 I nostri padri non prestarono attenzione alle tue maraviglie in Egitto; non si ricordarono della moltitudine delle tue benignità, ma si ribellarono presso al mare, al Mar rosso.8 Nondimeno egli li salvò per amor del suo nome, per far conoscere la sua potenza.9 Sgridò il Mar rosso ed esso si seccò; li condusse attraverso gli abissi come attraverso un deserto.10 E li salvò dalla mano di chi li odiava, e li redense dalla mano del nemico.11 E le acque copersero i loro avversari; non ne scampò neppur uno.12 Allora credettero alle sue parole, e cantarono la sua lode.13 Ben presto dimenticarono le sue opere; non aspettaron fiduciosi l’esecuzione dei suoi disegni,14 ma si accesero di cupidigia nel deserto, e tentarono Dio nella solitudine.15 Ed egli dette loro quel che chiedevano, ma mandò la consunzione nelle loro persone.16 Furon mossi d’invidia contro Mosè nel campo, e contro Aaronne, il santo dell’Eterno.17 La terra s’aprì, inghiottì Datan e coperse il sèguito d’Abiram.18 Un fuoco s’accese nella loro assemblea, la fiamma consumò gli empi.19 Fecero un vitello in Horeb, e adorarono un’immagine di getto;20 così mutarono la loro gloria nella figura d’un bue che mangia l’erba.21 Dimenticarono Dio, loro salvatore, che avea fatto cose grandi in Egitto,22 cose maravigliose nel paese di Cham, cose tremende al Mar rosso.23 Ond’egli parlò di sterminarli; ma Mosè, suo eletto, stette sulla breccia dinanzi a lui per stornar l’ira sua onde non li distruggesse.24 Essi disdegnarono il paese delizioso, non credettero alla sua parola;25 e mormorarono nelle loro tende, e non dettero ascolto alla voce dell’Eterno.26 Ond’egli, alzando la mano, giurò loro che li farebbe cader nel deserto,27 che farebbe perire la loro progenie fra le nazioni e li disperderebbe per tutti i paesi.28 Si congiunsero anche con Baal-Peor e mangiarono dei sacrifizi dei morti.29 Così irritarono Iddio colle loro azioni, e un flagello irruppe fra loro.30 Ma Fineas si levò e fece giustizia, e il flagello fu arrestato.31 E ciò gli fu imputato come giustizia per ogni età, in perpetuo.32 Lo provocarono ad ira anche alle acque di Meriba, e venne del male a Mosè per cagion loro;33 perché inasprirono il suo spirito ed egli parlò sconsigliatamente con le sue labbra.34 Essi non distrussero i popoli, come l’Eterno avea loro comandato;35 ma si mescolarono con le nazioni, e impararono le opere d’esse:36 e servirono ai loro idoli, i quali divennero per essi un laccio;37 e sacrificarono i loro figliuoli e le loro figliuole ai demoni,38 e sparsero il sangue innocente, il sangue dei loro figliuoli e delle loro figliuole, che sacrificarono agl’idoli di Canaan; e il paese fu profanato dal sangue versato.39 Essi si contaminarono con le loro opere, e si prostituirono coi loro atti.40 Onde l’ira dell’Eterno si accese contro il suo popolo, ed egli ebbe in abominio la sua eredità.41 E li dette nelle mani delle nazioni, e quelli che li odiavano li signoreggiarono.42 E i loro nemici li oppressero, e furono umiliati sotto la loro mano.43 Molte volte li liberò, ma essi si ribellavano, seguendo i loro propri voleri, e si rovinavano per la loro iniquità.44 Tuttavia, volse a loro lo sguardo quando furono in distretta, quando udì il loro grido;45 e si ricordò per loro del suo patto, e si pentì secondo la moltitudine delle sue benignità.46 Fece loro anche trovar compassione presso tutti quelli che li aveano menati in cattività.47 Salvaci, o Eterno, Iddio nostro, e raccoglici di fra le nazioni, affinché celebriamo il tuo santo nome, e mettiamo la nostra gloria nel lodarti.48 Benedetto sia l’Eterno, l’Iddio d’Israele, d’eternità in eternità! E tutto il popolo dica: Amen! Alleluia.

1 Halleluja! Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.2 Kuka voi kertoa Herran voimalliset teot, julistaa kaiken hänen ylistyksensä?3 Autuaat ne, jotka noudattavat oikeutta, jotka aina tekevät vanhurskauden!4 Muista minua, Herra, armolla, jota kansallesi osoitat, etsi minua avullasi,5 että minä näkisin sinun valittujesi onnen, iloitsisin sinun kansasi ilolla, kerskaisin sinun perintöosasi kanssa.6 Me olemme tehneet syntiä isäimme kanssa, me olemme pahoin tehneet ja olleet jumalattomat.7 Eivät meidän isämme Egyptissä painaneet mieleensä sinun ihmeitäsi, eivät muistaneet sinun monia armotekojasi, vaan niskoittelivat meren rannalla, Kaislameren rannalla.8 Kuitenkin hän pelasti heidät nimensä tähden, tehdäkseen voimansa tiettäväksi.9 Hän nuhteli Kaislamerta, ja se kuivui. Hän kuljetti heitä syvyyksissä niinkuin erämaassa.10 Hän pelasti heidät vihamiehen kädestä ja lunasti heidät vihollisen vallasta.11 Vedet peittivät heidän ahdistajansa, ei yhtäkään niistä jäänyt jäljelle.12 Silloin he uskoivat hänen sanansa, veisasivat hänen ylistystään.13 Mutta pian he unhottivat hänen tekonsa eivätkä odottaneet hänen neuvoansa.14 Heissä syttyi himo erämaassa, ja he kiusasivat Jumalaa autiossa maassa.15 Ja hän antoi heille, mitä he pyysivät, mutta lähetti heihin hivuttavan taudin.16 Ja heissä syttyi leirissä kateus Moosesta vastaan ja Aaronia, Herran pyhää, vastaan.17 Mutta maa aukeni ja nieli Daatanin ja peitti Abiramin joukkion.18 Ja heidän joukkiossaan syttyi tuli, liekki poltti jumalattomat.19 He tekivät vasikan Hoorebin juurella ja kumarsivat valettua kuvaa;20 he vaihtoivat Kunniansa ruohoa syövän härän kuvaan.21 He unhottivat Jumalan, pelastajansa, joka oli tehnyt Egyptissä suuria tekoja,22 ihmeitä Haamin maassa, peljättäviä tekoja Kaislameren rannalla.23 Silloin hän aikoi hävittää heidät, mutta Mooses, hänen valittunsa, seisoi suojana hänen edessään ja käänsi pois hänen vihansa tuhoa tuottamasta.24 He pitivät halpana ihanan maan eivätkä uskoneet hänen sanaansa.25 He napisivat teltoissansa eivätkä kuulleet Herran ääntä.26 Silloin hän nosti kätensä heitä vastaan kaataakseen heidät erämaassa,27 kaataakseen heidän jälkeläisensä pakanain seassa ja hajottaakseen heidät pakanamaihin.28 He antautuivat palvelemaan Baal-Peoria ja söivät kuolleitten jumalien uhreja.29 He vihoittivat hänet teoillansa, ja niin vitsaus alkoi riehua heidän keskuudessaan.30 Mutta Piinehas astui esiin ja pani tuomion toimeen, ja vitsaus taukosi.31 Ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi, polvesta polveen, iankaikkisesti.32 He vihoittivat hänet Meriban vetten luona, ja Mooseksen kävi pahoin heidän tähtensä.33 Sillä he niskoittelivat Jumalan Henkeä vastaan, ja hän puhui huulillaan ajattelemattomasti.34 He eivät hävittäneet niitä kansoja, jotka Herra oli käskenyt heidän hävittää,35 vaan pitivät yhteyttä pakanain kanssa ja oppivat heidän tekonsa.36 He palvelivat heidän jumalankuviansa, ja niistä tuli heille paula.37 Ja he uhrasivat poikiansa ja tyttäriänsä riivaajille.38 He vuodattivat viatonta verta, poikiensa ja tyttäriensä verta, uhraten heidät Kanaanin epäjumalille, ja maa saastui veriveloista.39 Näin he saastuttivat itsensä töillään ja olivat haureelliset teoissansa.40 Ja Herran viha syttyi hänen kansaansa vastaan, ja hän kyllästyi perintöosaansa.41 Ja hän jätti heidät pakanain käsiin, ja heidän vihamiehensä vallitsivat heitä.42 Heidän vihollisensa ahdistivat heitä, ja heidän täytyi painua niiden käden alle.43 Monet kerrat hän pelasti heidät, mutta he olivat uppiniskaiset omassa neuvossaan ja sortuivat pahain tekojensa tähden.44 Mutta hän katsoi heihin heidän ahdistuksessaan, kun hän kuuli heidän valitushuutonsa.45 Ja hän muisti heidän hyväkseen liittonsa ja armahti heitä suuressa laupeudessansa.46 Ja hän salli heidän saada armon kaikilta, jotka olivat vieneet heidät vankeuteen.47 Pelasta meidät, Herra, meidän Jumalamme, ja kokoa meidät pakanain seasta, että me kiittäisimme sinun pyhää nimeäsi ja kerskauksemme olisi, että me sinua ylistämme.