1 Di Davide. O Eterno, contendi con quelli che contendono meco, combatti con quelli che combattono meco.2 Prendi lo scudo e la targa e lèvati in mio aiuto.3 Tira fuori la lancia e chiudi il passo ai miei persecutori; di’ all’anima mia: Io son la tua salvezza.4 Sian confusi e svergognati quelli che cercano l’anima mia; voltin le spalle e arrossiscano quei che macchinano la mia rovina.5 Sian come pula al vento e l’angelo dell’Eterno li scacci.6 Sia la via loro tenebrosa e sdrucciolevole, e l’insegua l’angelo dell’Eterno.7 Poiché, senza cagione, m’hanno teso di nascosto la loro rete, senza cagione hanno scavato una fossa per togliermi la vita.8 Li colga una ruina improvvisa e sian presi nella rete ch’essi stessi hanno nascosta; scendano nella rovina apparecchiata per me.9 Allora l’anima mia festeggerà nell’Eterno, e si rallegrerà nella sua salvezza.10 Tutte le mie ossa diranno: O Eterno, chi è pari a te che liberi il misero da chi è più forte di lui, il misero e il bisognoso da chi lo spoglia?11 Iniqui testimoni si levano; mi domandano cose delle quali non so nulla.12 Mi rendono male per bene; derelitta è l’anima mia.13 Eppure io, quand’eran malati, vestivo il cilicio, affliggevo l’anima mia col digiuno, e pregavo col capo curvo sul seno…14 Camminavo triste come per la perdita d’un amico, d’un fratello, andavo chino, abbrunato, come uno che pianga sua madre.15 Ma, quand’io vacillo, essi si rallegrano, s’adunano assieme; s’aduna contro di me gente abietta che io non conosco; mi lacerano senza posa.16 Come profani buffoni da mensa, digrignano i denti contro di me.17 O Signore, fino a quando vedrai tu questo? Ritrai l’anima mia dalle loro ruine, l’unica mia, di fra i leoncelli.18 Io ti celebrerò nella grande assemblea, ti loderò in mezzo a gran popolo.19 Non si rallegrino di me quelli che a torto mi sono nemici, né ammicchino con l’occhio quelli che m’odian senza cagione.20 Poiché non parlan di pace, anzi macchinan frodi contro la gente pacifica del paese.21 Apron larga la bocca contro me e dicono: Ah, ah! l’occhio nostro l’ha visto.22 Anche tu hai visto, o Eterno; non tacere! O Signore, non allontanarti da me.23 Risvegliati, destati, per farmi ragione, o mio Dio, mio Signore, per difender la mia causa.24 Giudicami secondo la tua giustizia o Eterno, Iddio mio, e fa’ ch’essi non si rallegrino su me;25 che non dicano in cuor loro: Ah, ecco il nostro desiderio! che non dicano: L’abbiamo inghiottito.26 Siano tutti insieme svergognati e confusi quelli che si rallegrano del mio male; sian rivestiti d’onta e di vituperio quelli che si levano superbi contro di me.27 Cantino e si rallegrino quelli che si compiacciono della mia giustizia, e dican del continuo: Magnificato sia l’Eterno che vuole la pace del suo servitore!28 E la mia lingua parlerà della tua giustizia, e dirà del continuo la tua lode.

1 Daavidin virsi. Riitele, Herra, minun riitaveljiäni vastaan; sodi niitä vastaan, jotka minua vastaan sotivat.2 Tempaa pieni kilpi, suuri kilpi ja nouse minun avukseni.4 Joutukoot häpeään ja pilkkaan, jotka minun henkeäni väijyvät; peräytykööt, punastukoot, jotka minulle pahaa aikovat.5 Olkoot he niinkuin akanat tuulessa, ja Herran enkeli syösköön heidät maahan;6 heidän tiensä olkoon pimeä ja liukas, ja Herran enkeli ajakoon heitä takaa.7 Sillä syyttä he ovat virittäneet verkkonsa minun eteeni, syyttä he ovat kaivaneet minun sielulleni haudan.8 Tulkoon hänelle turmio aavistamatta, tarttukoon hän virittämäänsä verkkoon, langetkoon siihen surmaksensa.9 Mutta minun sieluni iloitkoon Herrassa, riemuitkoon hänen avustansa.11 Väärät todistajat astuvat esiin, he minulta tutkivat, mitä minä en tiedä.12 He palkitsevat minulle hyvän pahalla; minun sieluni on orpo.13 Mutta minä puin päälleni surupuvun, kun he sairastivat; minä vaivasin itseäni paastolla ja rukoilin pää painuksissa.14 Niinkuin he olisivat olleet minun ystäviäni, minun omia veljiäni, niin minä kuljin; niinkuin äitiänsä sureva, niin minä kävin surupuvussa, kumarruksissa.15 Mutta he iloitsevat minun kompastuksestani ja kokoontuvat-kokoontuvat minua vastaan, nuo lyöjät, joita minä en tunne; he herjaavat herkeämättä,16 nuo konnat, jotka leipäkyrsää kärkkyen minua pilkkaavat, kiristelevät minulle hampaitansa.17 Herra, kuinka kauan sinä tätä katselet? Päästä minun sieluni turmiosta, jota he hankitsevat, minun ainokaiseni nuorista leijonista.18 Niin minä kiitän sinua suuressa seurakunnassa, ylistän sinua paljon kansan keskellä.19 Älkööt ne minusta iloitko, jotka syyttä ovat minun vihamiehiäni; älkööt silmää iskekö, jotka asiatta minua vihaavat.20 Sillä he eivät puhu rauhan puheita, vaan miettivät petoksen sanoja maan hiljaisia vastaan.22 Sinä, Herra, näet sen, älä ole vaiti! Herra, älä ole minusta kaukana!23 Heräjä ja nouse, minun Jumalani ja Herrani, hankkimaan minulle oikeutta ja ajamaan minun asiaani.24 Tuomitse minut vanhurskautesi mukaan, Herra, minun Jumalani, älä salli heidän minusta riemuita.26 Hävetkööt ja punastukoot kaikki, jotka minun onnettomuudestani iloitsevat, saakoot puvuksensa häpeän ja pilkan ne, jotka ylvästelevät minua vastaan.28 Ja minun kieleni julistakoon sinun vanhurskauttasi, sinun kiitostasi kaiken päivää.