1 Canto. Salmo dei figliuoli di Kore. Per il Capo de’ musici. Da cantarsi mestamente. Cantico di Heman, l’Ezrahita. O Eterno, Dio della mia salvezza, io grido giorno e notte nel tuo cospetto.2 Venga la mia preghiera dinanzi a te, inclina il tuo orecchio al mio grido;3 poiché l’anima mia è sazia di mali, e la mia vita è giunta presso al soggiorno dei morti.4 Io son contato fra quelli che scendon nella fossa; son come un uomo che non ha più forza.5 Prostrato sto fra i morti, come gli uccisi che giaccion nella tomba, de’ quali tu non ti ricordi più, e che son fuor della portata della tua mano.6 Tu m’hai posto nella fossa più profonda, in luoghi tenebrosi, negli abissi.7 L’ira tua pesa su me, e tu m’hai abbattuto con tutti i tuoi flutti. Sela.8 Tu hai allontanato da me i miei conoscenti, m’hai reso un’abominazione per loro. Io son rinchiuso e non posso uscire.9 L’occhio mio si consuma per l’afflizione; io t’invoco ogni giorno, o Eterno, stendo verso te le mie mani.10 Opererai tu qualche miracolo per i morti? I trapassati risorgeranno essi a celebrarti? Sela.11 La tua benignità sarà ella narrata nel sepolcro, o la tua fedeltà nel luogo della distruzione?12 Le tue maraviglie saranno esse note nelle tenebre, e la tua giustizia nella terra dell’oblìo?13 Ma, quant’è a me, o Eterno, io grido a te, e la mattina la mia preghiera ti viene incontro.14 Perché, o Eterno, rigetti tu l’anima mia? Perché nascondi il tuo volto da me?15 Io sono afflitto, e morente fin da giovane; io porto il peso dei tuoi terrori e sono smarrito.16 I tuoi furori mi son passati addosso; i tuoi terrori m’annientano,17 mi circondano come acque ogni giorno, mi attornian tutti assieme.18 Hai allontanato da me amici e compagni; i miei conoscenti sono le tenebre.

2 (H88:3) Salli minun rukoukseni tulla kasvojesi eteen, kallista korvasi minun huutoni puoleen.3 (H88:4) Sillä minun sieluni on kärsimyksistä kylläinen, ja minun elämäni on lähellä tuonelaa.4 (H88:5) Minut luetaan hautaan menevien joukkoon, minä olen kuin mies, jolta voima on poissa.5 (H88:6) Minä olen jätetty kuolleitten joukkoon, olen kuin kaatuneet, jotka haudassa makaavat ja joita sinä et enää muista ja jotka ovat sinun kädestäsi erotetut.6 (H88:7) Sinä olet laskenut minut syvimpään hautaan, pimeyteen, syviin kuiluihin.7 (H88:8) Sinun vihasi painaa minua, ja kaikki kuohusi sinä vyörytät minun ylitseni. Sela.8 (H88:9) Sinä olet karkoittanut tuttavani minusta kauas, olet tehnyt minut heille inhoksi; minä olen suljettu sisään enkä pääse ulos.9 (H88:10) Minun kasvoni ovat kuihtuneet kurjuudesta. Joka päivä minä huudan sinua, Herra, ja ojennan käteni sinun puoleesi.10 (H88:11) Teetkö sinä ihmeitä kuolleille, tai nousevatko haamut sinua kiittämään? Sela.11 (H88:12) Kerrotaanko haudassa sinun armostasi, manalassa sinun uskollisuudestasi?12 (H88:13) Tunnetaanko sinun ihmeitäsi pimeydessä ja sinun vanhurskauttasi unhotuksen maassa?13 (H88:14) Mutta minä huudan avukseni sinua, Herra, ja minun rukoukseni tulee varhain sinun eteesi.14 (H88:15) Miksi, Herra, hylkäät minun sieluni, miksi peität kasvosi minulta?15 (H88:16) Minä olen kurja ja lähellä kuolemaa hamasta nuoruudestani, minä kärsin sinun kauhujasi, olen neuvoton.16 (H88:17) Sinun vihasi vyöryy minun ylitseni, sinun hirmusi hukuttavat minut.17 (H88:18) Ne saartavat minua kaiken päivää kuin vedet, ne kaikki yhdessä piirittävät minua.18 (H88:19) Ystävät ja toverit sinä olet karkoittanut minusta kauas, pimeys on minun ainoa tuttavani.