1 Preghiera dell’afflitto quand’è abbattuto e spande il suo lamento dinanzi all’Eterno. Deh ascolta la mia preghiera, o Eterno, e venga fino a te il mio grido!2 Non mi nasconder la tua faccia nel dì della mia distretta; inclina a me il tuo orecchio; nel giorno che io grido, affrettati a rispondermi.3 Poiché i miei giorni svaniscono come fumo, e le mie ossa si consumano come un tizzone.4 Colpito è il mio cuore come l’erba, e si è seccato; perché ho dimenticato perfino di mangiare il mio pane.5 A cagion della voce dei miei gemiti, le mie ossa s’attaccano alla mia carne.6 Son simile al pellicano del deserto, son come il gufo de’ luoghi desolati.7 Io veglio, e sono come il passero solitario sul tetto.8 I miei nemici m’oltraggiano ogni giorno; quelli che son furibondi contro di me si servon del mio nome per imprecare.9 Poiché io mangio cenere come fosse pane, e mescolo con lagrime la mia bevanda,10 a cagione della tua indignazione e del tuo cruccio; poiché m’hai levato in alto e gettato via.11 I miei giorni son come l’ombra che s’allunga, e io son disseccato come l’erba.12 Ma tu, o Eterno, dimori in perpetuo, e la tua memoria dura per ogni età.13 Tu ti leverai ed avrai compassione di Sion, poiché è tempo d’averne pietà; il tempo fissato è giunto.14 Perché i tuoi servitori hanno affezione alle sue pietre, ed hanno pietà della sua polvere.15 Allora le nazioni temeranno il nome dell’Eterno, e tutti i re della terra la tua gloria,16 quando l’Eterno avrà riedificata Sion, sarà apparso nella sua gloria,17 avrà avuto riguardo alla preghiera dei desolati, e non avrà sprezzato la loro supplicazione.18 Questo sarà scritto per l’età a venire, e il popolo che sarà creato loderà l’Eterno,19 perch’egli avrà guardato dall’alto del suo santuario; dal cielo l’Eterno avrà mirato la terra20 per udire i gemiti de’ prigionieri, per liberare i condannati a morte,21 affinché pubblichino il nome dell’Eterno in Sion e la sua lode in Gerusalemme,22 quando i popoli e i regni si raduneranno insieme per servire l’Eterno.23 Egli ha abbattuto le mie forze durante il mio cammino; ha accorciato i miei giorni.24 Io ho detto: Dio mio, non mi portar via nel mezzo dei miei giorni; i tuoi anni durano per ogni età.25 Tu fondasti ab antico la terra, e i cieli son l’opera delle tue mani.26 Essi periranno, ma tu rimani; tutti quanti si logoreranno come un vestito; tu li muterai come una veste e saranno mutati.27 Ma tu sei sempre lo stesso, e gli anni tuoi non avranno mai fine.28 I figliuoli de’ tuoi servitori avranno una dimora, e la loro progenie sarà stabilita nel tuo cospetto.

1 Kurjan rukous, kun hän on näännyksissä ja vuodattaa valituksensa Herran eteen. (H102:2) Herra, kuule minun rukoukseni, ja minun huutoni tulkoon sinun eteesi.2 (H102:3) Älä peitä minulta kasvojasi, kun minulla on ahdistus, kallista korvasi minun puoleeni. Kun minä huudan, riennä ja vastaa minulle.3 (H102:4) Sillä minun päiväni ovat haihtuneet kuin savu, ja minun luitani polttaa niinkuin ahjossa.4 (H102:5) Sydämeni on paahtunut ja kuivunut kuin ruoho, sillä minä unhotan syödä leipääni.5 (H102:6) Äänekkäästä vaikerruksestani minun luuni tarttuvat minun nahkaani.6 (H102:7) Minä olen kuin pelikaani erämaassa, olen kuin huuhkaja raunioissa.7 (H102:8) Minä olen uneton, olen kuin yksinäinen lintu katolla.8 (H102:9) Kaiken päivää viholliseni minua häpäisevät; ne, jotka riehuvat minua vastaan, kiroavat minun nimeni kautta.9 (H102:10) Sillä minä syön tuhkaa kuin leipää ja sekoitan juomani kyyneleillä10 (H102:11) sinun vihasi ja kiivastuksesi tähden, sillä sinä olet nostanut minut ylös ja viskannut pois.11 (H102:12) Minun päiväni ovat kuin pitenevä varjo, ja minä kuivun kuin ruoho.12 (H102:13) Mutta sinä, Herra, hallitset iankaikkisesti, sinun muistosi pysyy polvesta polveen.13 (H102:14) Nouse ja armahda Siionia, sillä aika on tehdä sille laupeus ja määrähetki on tullut.14 (H102:15) Sillä sen kivet ovat sinun palvelijoillesi rakkaat, ja sen soraläjiä heidän on sääli.15 (H102:16) Silloin pakanat pelkäävät Herran nimeä ja kaikki maan kuninkaat sinun kunniaasi,16 (H102:17) kun Herra rakentaa Siionin ja ilmestyy kunniassansa,17 (H102:18) kun hän kääntyy niiden rukouksen puoleen, jotka ovat kaikkensa menettäneet, eikä enää heidän rukoustansa hylkää.18 (H102:19) Tämä kirjoitettakoon tulevalle polvelle, ja kansa, joka vastedes luodaan, on kiittävä Herraa,19 (H102:20) että hän katseli pyhästä korkeudestaan, että Herra katsoi taivaasta maahan,20 (H102:21) kuullaksensa vankien huokaukset, vapauttaaksensa kuoleman lapset,21 (H102:22) jotta Siionissa julistettaisiin Herran nimeä ja hänen ylistystänsä Jerusalemissa,22 (H102:23) kun kaikki kansat kokoontuvat yhteen, ja valtakunnat, palvelemaan Herraa.23 (H102:24) Hän on lannistanut matkalla minun voimani, on lyhentänyt minun päiväni.24 (H102:25) Minä sanon: Jumalani, älä tempaa minua pois kesken ikääni; sinun vuotesi kestävät suvusta sukuun.25 (H102:26) Muinoin sinä perustit maan, ja taivaat ovat sinun käsialasi.26 (H102:27) Ne katoavat, mutta sinä pysyt, ne vanhenevat kaikki kuin vaate; sinä muutat ne, niinkuin vaatteet muutetaan, ja ne muuttuvat.27 (H102:28) Mutta sinä pysyt samana, eivätkä sinun vuotesi lopu.28 (H102:29) Sinun palvelijaisi lapset saavat asua turvassa, ja heidän jälkeläisensä pysyvät sinun edessäsi.