1 Per il Capo de’ musici. Su "Cerva dell’aurora". Salmo di Davide. Dio mio, Dio mio, perché mi hai abbandonato? Perché te ne stai lontano, senza soccorrermi, senza dare ascolto alle parole del mio gemito?2 Dio mio, io grido di giorno, e tu non rispondi; di notte ancora, e non ho posa alcuna.3 Eppur tu sei il Santo, che siedi circondato dalle lodi d’Israele.4 I nostri padri confidarono in te; confidarono e tu li liberasti.5 Gridarono a te, e furon salvati; confidarono in te, e non furon confusi.6 Ma io sono un verme e non un uomo; il vituperio degli uomini, e lo sprezzato dal popolo.7 Chiunque mi vede si fa beffe di me; allunga il labbro, scuote il capo, dicendo:8 Ei si rimette nell’Eterno; lo liberi dunque; lo salvi, poiché lo gradisce!9 Sì, tu sei quello che m’hai tratto dal seno materno; m’hai fatto riposar fidente sulle mammelle di mia madre.10 A te fui affidato fin dalla mia nascita, tu sei il mio Dio fin dal seno di mia madre.11 Non t’allontanare da me, perché l’angoscia è vicina, e non v’è alcuno che m’aiuti.12 Grandi tori m’han circondato; potenti tori di Basan m’hanno attorniato;13 apron la loro gola contro a me, come un leone rapace e ruggente.14 Io son come acqua che si sparge, e tutte le mie ossa si sconnettono; il mio cuore è come la cera, si strugge in mezzo alle mie viscere.15 Il mio vigore s’inaridisce come terra cotta, e la lingua mi s’attacca al palato; tu m’hai posto nella polvere della morte.16 Poiché cani m’han circondato; uno stuolo di malfattori m’ha attorniato; m’hanno forato le mani e i piedi.17 Posso contare tutte le mie ossa. Essi mi guardano e m’osservano;18 spartiscon fra loro i miei vestimenti e tirano a sorte la mia veste.19 Tu dunque, o Eterno, non allontanarti, tu che sei la mia forza, t’affretta a soccorrermi.20 Libera l’anima mia dalla spada, l’unica mia, dalla zampa del cane;21 salvami dalla gola del leone. Tu mi risponderai liberandomi dalle corna dei bufali.22 Io annunzierò il tuo nome ai miei fratelli, ti loderò in mezzo all’assemblea.23 O voi che temete l’Eterno, lodatelo! Glorificatelo voi, tutta la progenie di Giacobbe, e voi tutta la progenie d’Israele, abbiate timor di lui!24 Poich’egli non ha sprezzata né disdegnata l’afflizione dell’afflitto, e non ha nascosta la sua faccia da ui; ma quand’ha gridato a lui, ei l’ha esaudito.25 Tu sei l’argomento della mia lode nella grande assemblea; io adempirò i miei voti in presenza di quelli che ti temono.26 Gli umili mangeranno e saranno saziati; quei che cercano l’Eterno lo loderanno; il loro cuore vivrà in perpetuo.27 Tutte le estremità della terra si ricorderan dell’Eterno e si convertiranno a lui; e tutte le famiglie delle nazioni adoreranno nel tuo cospetto.28 Poiché all’Eterno appartiene il regno, ed egli signoreggia sulle nazioni.29 Tutti gli opulenti della terra mangeranno e adoreranno; tutti quelli che scendon nella polvere e non possono mantenersi in vita s’inchineranno dinanzi a lui.30 La posterità lo servirà; si parlerà del Signore alla ventura generazione.31 Essi verranno e proclameranno la sua giustizia, al popolo che nascerà diranno come egli ha operato.

2 (H22:3) Jumalani, minä huudan päivällä, mutta sinä et vastaa, ja yöllä, enkä voi vaieta.3 (H22:4) Ja kuitenkin sinä olet Pyhä, jonka istuin on Israelin kiitosvirtten keskellä.4 (H22:5) Meidän isämme luottivat sinuun, he luottivat, ja sinä pelastit heidät.5 (H22:6) He huusivat sinua ja pelastuivat; he luottivat sinuun eivätkä tulleet häpeään.6 (H22:7) Mutta minä olen mato enkä ihminen, ihmisten pilkka ja kansan hylky.7 (H22:8) Kaikki, jotka minut näkevät, pilkkaavat minua, levittelevät suutansa, nyökyttävät ilkkuen päätään:9 (H22:10) Sinähän vedit minut äitini kohdusta, sinä annoit minun olla turvassa äitini rinnoilla;10 (H22:11) sinun huomaasi minä olen jätetty syntymästäni saakka, sinä olet minun Jumalani hamasta äitini kohdusta.11 (H22:12) Älä ole minusta kaukana, sillä ahdistus on läsnä, eikä auttajaa ole.12 (H22:13) Minua saartavat väkevät sonnit, Baasanin härät piirittävät minut,13 (H22:14) avaavat kitansa minua vastaan, niinkuin raatelevat, kiljuvat leijonat.14 (H22:15) Niinkuin vesi minä olen maahan vuodatettu; kaikki minun luuni ovat irti toisistansa; minun sydämeni on niinkuin vaha, se on sulanut minun rinnassani.15 (H22:16) Minun voimani on kuivettunut kuin saviastian siru, ja kieleni tarttuu suuni lakeen, ja sinä lasket minut alas kuoleman tomuun.16 (H22:17) Sillä koirat minua piirittävät, pahain parvi saartaa minut, minun käteni ja jalkani, niinkuin jalopeurat.17 (H22:18) Minä voin lukea kaikki luuni; he katselevat minua ilkkuen;18 (H22:19) he jakavat keskenänsä minun vaatteeni ja heittävät minun puvustani arpaa.19 (H22:20) Mutta sinä, Herra, älä ole kaukana, sinä, minun väkevyyteni, riennä avukseni.20 (H22:21) Vapahda minun sieluni miekasta, minun ainokaiseni koirain kynsistä.21 (H22:22) Pelasta minut jalopeuran kidasta, villihärkäin sarvista-vastaa minulle.22 (H22:23) Minä julistan sinun nimeäsi veljilleni, ylistän sinua seurakunnan keskellä.23 (H22:24) Te, jotka pelkäätte Herraa, ylistäkää häntä. Kunnioittakaa häntä, kaikki Jaakobin siemen, kaikki Israelin siemen, peljätkää häntä.24 (H22:25) Sillä hän ei halveksi kurjan kärsimystä, ei katso sitä ylen, eikä kätke häneltä kasvojansa, vaan kuulee hänen avuksihuutonsa.25 (H22:26) Sinusta on minun ylistyslauluni suuressa seurakunnassa; minä täytän lupaukseni häntä pelkääväisten edessä.26 (H22:27) Nöyrät saavat syödä ja tulevat ravituiksi; ne, jotka etsivät Herraa, ylistävät häntä. Teidän sydämenne on elävä iankaikkisesti.27 (H22:28) Kaikki maan ääret muistavat tämän ja palajavat Herran tykö; kaikki pakanain sukukunnat kumartavat häntä;28 (H22:29) sillä Herran on kuninkuus, ja hän on hallitseva pakanoita.29 (H22:30) Kaikki maan mahtavat syövät ja kumartavat; hänen edessään polvistuvat kaikki, jotka mullan alle astuvat eivätkä voi elossa pysyä.30 (H22:31) Jälkeentulevaiset palvelevat häntä, tuleville polville kerrotaan Herrasta.31 (H22:32) He tulevat ja julistavat vastedes syntyvälle kansalle hänen vanhurskauttaan, että hän on tämän tehnyt.