Salmos 105

1 Aleluia. Louvai o Senhor porque ele é bom, porque a sua misericórdia é eterna.

2 Quem contará os poderosos feitos do Senhor? Quem poderá apregoar os seus louvores?

3 Felizes aqueles que observam os preceitos, aqueles que, em todo o tempo, fazem o que é reto.

4 Lembrai-vos de mim, Senhor, pela benevolência que tendes com o vosso povo. Assisti-me com o vosso socorro,

5 para que eu prove a felicidade de vossos eleitos, compartilhe do júbilo de vosso povo e me glorie com os que constituem vossa herança.

6 Como nossos pais, nós também pecamos, cometemos a iniquidade, praticamos o mal.

7 Nossos pais, no Egito, não prezaram os vossos milagres, esqueceram a multidão de vossos benefícios e se revoltaram contra o Altíssimo no mar Vermelho.

8 Mas ele os poupou para a honra de seu nome, para tornar patente o seu poder.

9 Ameaçou o mar e ele se tornou seco, e os conduziu por entre as ondas como através de um deserto.

10 Livrou-os das mãos daquele que os odiava, e os salvou do poder inimigo.

11 As águas recobriram seus adversários, nenhum deles escapou.

12 Então acreditaram em sua palavra, e cantaram os seus louvores.

13 Depressa, porém, esqueceram suas obras, e não confiaram em seus desígnios.

14 Entregaram-se à concupiscência no deserto, e tentaram a Deus na solidão.

15 Ele lhes concedeu o que pediam, mas os feriu de um mal mortal.

16 Em seus acampamentos invejaram Moisés e Aarão, o eleito do Senhor.

17 Abriu-se a terra e tragou Datã, e sepultou os sequazes de Abiram.

18 Um fogo devassou as suas tropas e as chamas consumiram os ímpios.

19 Fabricaram um bezerro de ouro no sopé do Horeb, e adoraram um ídolo de ouro fundido.

20 Eles trocaram a sua glória pela estátua de um touro que come feno.

21 Esqueceram a Deus que os salvara, que obrara prodígios no Egito,

22 maravilhas na terra de Cam, estupendos feitos no mar Vermelho.

23 Já cogitava em exterminá-los se Moisés, seu eleito, não intercedesse junto dele para impedir que sua cólera os destruísse.

24 Depois, eles desprezaram uma terra de delícias, desconfiados de sua palavra.

25 Em suas tendas se puseram a murmurar, e desobedeceram ao Senhor.

26 Então, com a mão alçada, ele jurou que havia de prostrá-los no deserto

27 e dispersar sua descendência entre as nações pagãs, disseminando-os por toda a terra.

28 Aderiram também ao Baal de Fegor, comeram vítimas oferecidas a deuses sem vida.

29 E, provocando-o com seus crimes, uma peste irrompeu entre eles.

30 Mas levantou-se Fineias para fazer justiça: cessou a peste.

31 Seu zelo lhe foi imputado como mérito, de geração em geração, para sempre.

32 Em seguida, irritaram a Deus nas águas de Meriba, e adveio o mal a Moisés por causa deles.

33 Porque o provocaram tanto, palavras temerárias saíram-lhe dos lábios.

34 Não exterminaram os povos, como o Senhor lhes havia ordenado,

35 mas se misturaram com as nações pagãs e aprenderam seus costumes.

36 Prestaram culto aos seus ídolos, que se tornaram um laço para eles.

37 Imolaram os seus filhos e suas filhas aos demônios.

38 Derramaram o sangue inocente: o sangue de seus filhos e de suas filhas, que aos ídolos de Canaã sacrificaram; seu país ficou manchado com esse sangue.

39 Eles se contaminaram com homicídios, e se prostituíram com seus crimes.

40 Então se inflamou contra seu povo a cólera divina, e Deus teve aversão de sua herança.

41 Ele os entregou nas mãos das nações pagãs, e foram dominados pelos que os odiavam.

42 Oprimiram-nos os seus inimigos; foram submetidos ao seu jugo.

43 Muitas vezes ele os libertou, mas sua conduta o exasperou de tal modo que foram abatidos por causa de suas iniquidades.

44 Entretanto, vendo a sua aflição, ouviu-lhes as orações.

45 Em favor deles lembrou-se de sua aliança, e por sua misericórdia deles se apiedou.

46 E fez com que encontrassem a clemência junto aos que os tinham aprisionado.

47 Salvai-nos, Senhor, nosso Deus, e recolhei-nos de entre as nações, para que possamos celebrar o vosso santo nome e ter a satisfação de vos louvar.

48 Bendito seja o Senhor, Deus de Israel, pelos séculos dos séculos! E que todo o povo diga: "Amém!".

Herran muinaisten armotekojen ylistys.

1 *1. Aik. 16:8; Jes. 12:4Kiittäkää Herraa, julistakaa hänen nimeänsä,

tehkää hänen suuret tekonsa tiettäviksi

kansojen keskuudessa.

2 Laulakaa hänelle, veisatkaa hänelle,

puhukaa kaikista hänen ihmeistänsä.

3 Hänen pyhä nimensä

olkoon teidän kerskauksenne;

iloitkoon niiden sydän, jotka etsivät Herraa.

4 Kysykää Herraa ja hänen voimaansa,

etsikää alati hänen kasvojansa.

5 Muistakaa hänen ihmetöitänsä,

jotka hän on tehnyt,

hänen ihmeitänsä ja hänen suunsa tuomioita,

6 te Aabrahamin, hänen palvelijansa, siemen,

Jaakobin lapset, te hänen valittunsa.

7 Hän, Herra, on meidän Jumalamme;

hänen tuomionsa käyvät yli kaiken maan.

8 *1. Moos. 22:16; 5. Moos. 7:9Hän muistaa liittonsa iankaikkisesti,

säätämänsä sanan hamaan tuhansiin polviin,

9 *1. Moos. 15:18; 1. Moos. 26:2; Luuk. 1:54; Hebr. 6:17liittonsa, jonka hän teki Aabrahamin kanssa,

ja Iisakille vannomansa valan.

10 *1. Moos. 28:13; 1. Moos. 35:12Hän vahvisti sen käskyksi Jaakobille,

Israelille iankaikkiseksi liitoksi.

11 Hän sanoi: "Sinulle minä annan Kanaanin maan,

se olkoon teidän perintöosanne".

12 Heitä oli vähäinen joukko,

vain harvoja, ja he olivat muukalaisia siellä.

13 *1. Moos. 12:1,9; 1. Moos. 13:1Ja he vaelsivat kansasta kansaan

ja yhdestä valtakunnasta toiseen kansaan.

14 *1. Moos. 12:17; 1. Moos. 20:3,7Hän ei sallinut kenenkään heitä vahingoittaa,

ja hän rankaisi kuninkaita heidän tähtensä:

15 "Älkää koskeko minun voideltuihini,

älkää tehkö pahaa minun profeetoilleni".

16 Ja kun hän kutsui nälänhädän maahan

ja kokonaan mursi leivän tuen,

17 *1. Moos. 37:28,36; 1. Moos. 45:5oli hän lähettänyt heidän edellänsä miehen:

Joosef oli myyty orjaksi.

18 *1. Moos. 39:20Hänen jalkojansa vaivattiin kahleilla,

hän joutui rautoihin,

19 siksi kunnes hänen sanansa kävi toteen

ja Herran puhe osoitti hänet puhtaaksi.

20 *1. Moos. 41:14Niin kuningas lähetti ja päästätti hänet,

kansojen hallitsija laski hänet irti.

21 *1. Moos. 41:40Hän pani hänet talonsa herraksi

ja kaiken omaisuutensa haltijaksi,

22 sitomaan mielensä mukaan hänen ruhtinaitansa

ja opettamaan viisautta vanhimmille.

23 *1. Moos. 46:1Niin joutui Israel Egyptiin,

Jaakob muukalaiseksi Haamin maahan.

24 *2. Moos. 1:7,12Ja Herra teki kansansa hyvin hedelmälliseksi

ja väkevämmäksi heidän vihamiehiänsä.

25 *2. Moos. 1:10Hän käänsi näitten sydämen

vihaamaan hänen kansaansa,

kavalasti kohtelemaan hänen palvelijoitaan.

26 *2. Moos. 3:10Hän lähetti Mooseksen, palvelijansa,

ja Aaronin, jonka hän oli valinnut.

27 *2. Moos. 7:9; Ps. 78:43Nämä tekivät hänen tunnustekonsa

heidän keskellään,

tekivät ihmeitä Haamin maassa.

28 *2. Moos. 10:22Hän lähetti pimeyden ja pimensi kaiken,

eivätkä he vastustaneet hänen sanojansa.

29 *2. Moos. 7:19Hän muutti heidän vetensä vereksi

ja kuoletti heiltä kalat.

30 *2. Moos. 8:2Heidän maansa vilisi sammakoita

aina kuningasten kammioita myöten.

31 *2. Moos. 8:17Hän käski, ja paarmoja tuli

ja sääskiä koko heidän alueellensa.

32 *2. Moos. 9:18Hän antoi heille rakeita sateen sijaan,

tulen leimauksia heidän maahansa.

33 Ja hän hävitti heidän viini- ja viikunapuunsa

ja murskasi puut heidän alueeltansa.

34 *2. Moos. 10:12Hän käski, ja heinäsirkkoja tuli

ja tuhosirkkoja lukematon joukko;

35 ne söivät kaiken ruohon heidän maastansa,

söivät hedelmän heidän vainioiltansa.

36 *2. Moos. 12:29; Ps. 78:51Ja hän surmasi kaikki heidän maansa esikoiset,

kaikki heidän miehuutensa ensimmäiset.

37 *2. Moos. 12:35Sitten hän vei Israelin sieltä

varustettuna hopealla ja kullalla,

eikä ollut hänen sukukunnissaan kompastuvaista.

38 Egypti iloitsi heidän lähdöstänsä,

koska sen oli vallannut pelko heidän tähtensä.

39 *2. Moos. 13:21; 2. Moos. 14:19; Ps. 78:14Hän levitti suojaksi pilven

ja tulen valaisemaan yötä.

40 *2. Moos. 16:12; Ps. 78:24He pyysivät, ja hän pani tulemaan viiriäiset,

ja hän ravitsi heitä taivaan leivällä.

41 *2. Moos. 17:6; 4. Moos. 20:11; Ps. 78:15; 1. Kor. 10:4Hän avasi kallion, ja vettä vuoti;

se juoksi virtana kautta erämaan.

42 Sillä hän muisti pyhän sanansa,

muisti Aabrahamia, palvelijaansa.

43 Niin hän vei kansansa pois sen iloitessa,

valittunsa heidän riemuitessaan.

44 Ja hän antoi heille pakanain maat,

ja he ottivat omaksensa kansojen vaivannäöt,

45 *5. Moos. 6:24että he noudattaisivat hänen käskyjänsä

ja ottaisivat hänen laeistansa vaarin. Halleluja!